2# Heti näin alkuun vähän mietteitä

Näin yöllä kun lueskelelen ht nettiä facebook profiilejä ja muita juorupalstoja, niin huomaan että millainen tämä Suomen maa on ja että miten täällä saa elää.
Suomi vaikuttaa todellakin sellaiselta maalta missä kaikki on hyvin jne, eletäänhän me hyvin eihän meillä ole sotia, kriisejä tms.
Mutta kun tällaisia netti juttuja katselee niin suomessa on aivan älyttömästi kateutta ja haukkumista. Suomessa ei yksinkertaisesti saa ollenkaan menestyä ilman että joku on kulman takana puhumassa paskaa tai kirjoittelemassa siitä heti nettiin. Varsinkin tätä ilmestyy ratsastuspiireissä.. Heti jos joku saa upean ponin/hevosen ja alkaa sillä menestyä niin ihmiset puhuvat paskaa hänestä ja netissä on paljon topikkeja siitä että kuinka rumasti hän ratsastaa tai että hän sahaa, lyö hevostansa raipalla jne. Minä tiedän että heti kun menestyy niin löytää jostain itsestään topikkeja missä haukutaan lyttyyn. Vaikka ne poistetaan niin niitä tulee uusia ja vielä pahempia.
Itselläni on kokemusta siitä että kun kerran(oikeasti VAIN KERRAN) olin kaveriani parempi kisoissa niin hänen äitinsä sanoi todella törkeästi hyvälle ystävälleni siitä että miltä tulokset pitäisi oikeasti näyttää.
Säälittävää on monet Suomen ratsupiireisdä miettivät vain menestymistä ja voittamista. Kyllähän se on tavallista että ihmiset haluavat menestyä, mutta vastoinkäymiset kuuluvat yksinkertaisesti elämään niistä ei voi juosta pakoon. Itse tiedän pari tapausta(minun tuttujani)missä kisat eivät menneet nappiin ja siitä uhkattiin myydä poni ja pahimmassa tapauksessa ponille jopa oltiin ilkeitä.
Monesti käy näin että jos kisat menevät huonosti niin heti ponia/hevosta pitää rankaista vaikka se on 98% kaikista virheistä on siellä ohjien ja satulan välissä.
Tämä oli todella sekava ja tylsä postaus mutta toivon ainakin että tämä saisi teidät lukijat miettimään että miten käyttäydytte ja että onko se menestyminen ja voitto aina tärkeää? Ja onko se niin paha jos muut menestyy ja et sinä?

1# Aloitus!

Moikkamoi! Päätinpä kirjoittaa tällaisen aloitus postauksen missä kerron vähän meistä ja mitä kirjoittelen tähän blogiin! Jotkut varmaan tunnistavat minut edellisestä blogistani Erica a dreamista. Mutta en yhtään jaksanut enään kirjoittaa blogia, mutta yhtäkkiä sain intoa jostain niin tässähän sitä ollaan!
Weston Joychild eli Skidi on hevoseni joka on asustanut meidän perheessä jo 10 vuotta, ja siitä on kuoriutunut niin ihana ja mahtava hevonen että siitä ei ikinä luovuta! Ollaan Skidin kanssa kisattu 90-100cm tasolla esteillä ja koulua HeC-HeB mutta hevonen on VaB ja 120cm tasoinen. Ratsastaja ei ole kylläkään ollenkaan siihen valmis :D. Skidi on nyt vähän enemmän saikulla, sillä ratsastetaan silti mutta ei treenata aktiivisesti esteitä tai koulua. Skidillä arvellaan että sillä on todella pahanlaatuinen vatsahaava, sen takia ei haluta kilpailla. Skidi on aina hyväntuulinen ja iloinen mutta nyt on vihainen jne. Muuallakin ollaan huomattu vatsahaavaan suuntautuvaa oireilua. Saatiin klinikkaaika vasta elokuulle ja silloin viedään tutkittavaksi ja toivotaan että saadaan lääkettä ja hoitoohjeet! Nyt Skidi on ollut kesällä 3-4 vko vain laitumella lihoamassa, ja siinä onnistuttiin! (:

Ratsastan myös joskus Brenda hevosta mistä voin mainita täällä blogissa, mutta en halua tuoda sitä mitenkään enemmän esille, koska hevonen ei ole omani! Blogissa kerron minun ja Skidin arjesta missä keskitytään myöhemmin treenaamiseen ja kisaamiseen! (:

TERVETULOA! (: