Mistä sitä alottaisi?

Niinpä mistä oikein alottaisin, tässä on tapahtunut viime postauksesta kaikenlaista kivaa. Syksykin on jo saapunut ja talvi odottaa ovella. Sen huomaa siitä että hevosia on tullut klipattua paljon viimeaikoina..

Omien kotikisojen jälkeisenä viikonloppuna lähdin Ypäjälle, hoitajan tehtävissä pitkästä aikaa. Sieltä ei olekkaan mitään erikoisempaa kertomista.
Viikolla sen jälkeen olin toki koulussa, viikko meni hevosia ajellen ja Jessen kanssa treenaamiseen. Kyseisen viikon perjantaina Jesse tuli meille kotiin. Viikonloppu meni siinä että näytettiin hieman äidille että millainen Jesse oikein on jne. Kyseisenä sunnuntaina meillä oli estetunti, minä hyppäsin Jessellä ja Emma eli Jessen omistaja Skidillä. Estetunti meni ihan hyvin, oltiin molemmat tyytyväisiä ratsuihin ja molemmat toimi todella hyvin.

Videosta näettekin että Emmalla ja Skidillä meni todella hyvin. Skidi on todella hyvä opetusmestari ja maailman varmoin hevonen hypätä. Teki Skidille todella hyvää hypätä vähän pienempää niin että sitä ei lähde enempiä säätelemään niin kun minä itse teen. Oli mukavaa katsella kun hevonenkin nautti asiasta täysin!

Jessen kanssa etsitään parhaillaan vain paljon luottamusta ja niin että se saisi kivoja kokemuksia. Kävin sillä edellisellä viikolla erään toisen valmentajan valmennuksessa joka loppui täysin fiaskoon. Hevosella on yksinkertaisesti niin itseluottamus alhaalla että sen kanssa on pakko aloittaa lähes alusta.



Huomaattekin videosta että meillä meni todella hyvin! Jesse oli todella hyvä, vaikka se olikin hieman jännittynyt niin saatiin sille paljon hyvää mieltä! Ei hypätty todellakaan mitään suurempia, vain silleen että hevonen sai hyviä fiilikisä ja niin että se tykkäisi asiasta.

Estetunnin jälkeen pakattiinkin Skidin kamat kasaan, laitettiin se kuljetuskuntoon ja ajeltiin sen kanssa koululle. Skidi tuli meidän kanssa mukaan kun Jesse jäi äidin luokse.
Viikko Skidin kanssa koululla meni todella kivasti, se sisälsi hiittisuoralla laukkailua, estehyppelöä ja pari koulutreeniä.

Viikon jälkeen vietiin Skidi takaisin kotiin ja Jesse pääsi todella onnistuneen viikon jälkeen kemiöön. Jesse on toiminut kyseisen viikon jälkeen todella hyvin, se on ollut rento, rauhallinen ja todella miellyttävä ratsastaa. Hyppäsin sillä viime tiistaina ja oi että! Allani oli hevonen joka oikeasti oli rento, odotti esteiden välissä ja oli innoissaan! Ihan innolla odotan että mitä Jessestä oikein tulee! Ensi postauksessa hieman HorseShowsta juttua!

Esittelyssä nuoriso!

Otsikko kertookin aika paljon. Ratsastan säännöllisesti koulun kahtaa nelivuotiasta, olenkin postauksissa niistä kertonut sillon tälloin mutta nyt saattekin hieman kattavamman postauksen heistä!

Quentin Brus, hänestä olenkin ennen kertonut aika paljon täällä. Quentin on vuonna 2011 syntynyt ruunikko ruuna. Quentin on iso 180cm korkea poika, se on ratsastaessa oikein yhteistyö haluinen, hieman hidas kaveri. Hän on hieman ikäisiään jäljessä, sille tehtiin hyvä perusta sisäänratsastaessa mutta sen jälkeen poika jäi ajan puutteen takia seisomaan. Kesäloma teki sen koolle hyvää, se sai kasvaa rauhassa ja nykyään se onkin aika hyvin tasapainossa. Olen Quentinin kanssa tehnyt kaikista eniten ja pisimpään töitä. Siitä onkin muodostunut ihan kiva ratsu ja tästä jatketaan ihan mukavaa ratsun uraa sen kanssa. Mitään suurempia tavoitteita sen kanssa ei tottakai ole, saa nähdä mitä aika tuo tullessaan. Ollaan päästy yhdet pienet harjoituskisat sen kanssa mutta kuski jätti aivot taas narikkaan ja ratsasti kuin apina.

Seuraavana vuorossa onkin Ambrosia. Ammu on oikein mukava, vuonna 2011 syntynyt pieni näpsäkkä tamma. Sillä löytyy todellakin sitä työmotivaatiota ja innokkuutta tähän touhuun. Se on Quentinin kanssa aivan eri maata, sillä löytyy kokoa vain 155cm, paljon innokkaampi ja paljon enemmän ratsastettu. Se on suurella vatsalla ja sydämellä varustettu. Ammun kanssa olen työskennellyt huomattavasti vähemmän ja sen takia on nappulat sillon tällöin hukassa. Sen kanssa on aina kiva tehdä töitä ja sen kanssa ei ikinä tule tylsää. Ambrosian kanssa ei myöskään ole mitään suurempia tavoitteita kun että saada hevosta eteenpäin ja hyväksi ratsuksi!

Viimeisimpänä on esittelyssä on Chester Z, eli Jesse. Jesse ei varsinaisesti nuorisoa enään ole, mutta on uusi tuttavuus. Jessen omistaja pyysi minua kouluvuoden alussa minua ratsastamaan ja auttamaan häntä hevosensa kanssa. Jesse on kahdeksan vuotias puoliveriruuna joka on ihan hypännyt 120cm luokkia ja tehnyt jotain elämänsä aikana. Ikävä kyllä se on hieman hankala ratsastettava ja jännittyy aivan liian helposti ja sen takia sitä on ymmärretty hieman väärin. No onneksi ollaan Jessen omistajan kanssa löydetty todella hyvä yhteinen sävel ja ollaan Jessestäkin saatu ihan kiva ratsu, vaikka töitä on todella paljon jäljellä. Jesse kävi jopa hieman meillä kotona viikon äidin ratsutuksessa kun Skidi olesekeli koululla.