Ollaanko me aivan hulluja?

Onko tässä harrastuksessa oikein järkeä?

Tuo on kysymys minkä olen kysynyt itseltäni monesti. Onhan tämä aika sairas harrastus. Tähän menee suuret määrät rahaa, aikaa ja tuskaa. Mieleen herää seuraava kysymys - ollaanko me aivan hulluja? Ollaanhan me perjaatteessa, mutta mitä ei tekisikään sen eteen että pääsee tekemään tätä.

Tässä on oma huumeensa, me nautitaan siitä kahden minuutin kisasuorituksesta täysin siemauksin vaikka menisi kuinka surkeasti tai siitä että se hevonen meni sinne maastoon koska ei ennen ole vapaaehtoisesti mennyt.

Tässä parin viime viikon sisällä olen miettinyt että kuinka vakavasti otan tämän harrastuksen. Kesällä Skidin saikun jälkeen päätin että en ollenkaan enään ota kisaamisesta mitään suurempaa stressiä, pidetään vain hauskaa. Aluemestaruuksissa meillä oli todella hauskaa eikä pari puomia haitannut ollenkaan. Kaksi viikonloppua sitten olin kotona seurakisoissa jossa tuli yksi keppi matkaan, joka oli täysin oma moka. Hyppäsin vielä saman radan vaan isompana, koko rata meni niin sähellsykseksi että puomeja tuli aivan liikaa.

Kaikkihan tässä lajissa haluaa onnistua. Opettajani sanoi todella hyvin - tässä lajissa harvat pärjää. Ne jotka sieltä pohjamudasta jaksaa nousta ylös, ovat niitä oikeita voittajia. Koska sieltä on yllättävän hankala nousta. 
Vaikka kuinka monesti olen halunnut antaa Skidin kanssa periksi ja ajattelen että nyt en enään jaksa sen kanssa näitä kisoja tarpoa. Niin aina minussa on se pieni kipinä mitä jos minä yritän kerran vielä. En halua antaa sen kanssa periksi, se on hevonen jonka kanssa voi päästä pitkälle. Vaikka sillä on varmaan parhaimmat vuotensa ohi, niin kyllä se minun tavoitteisiin vielä menee. Ei minusta ikinä tule mitään 160cm World Cup ratsastajaa. Tykkään kisata vain sen takia että se on kivaa, saan pitää hauskaa.

Minua ei perjaatteessa olenkaan haitannut kesällä ollenkaan että en päässyt kisaamaan. Nautin täysin siemauksin siitä että pääsin hoitamaan kisoissa. Mutta aina kun joku kysyi että miksi en itse kilpaile niin tuli se pieni taka-ajatus - olisihan se ihan kivaa jos pääsisi itse.
Ehkä minusta tuleekin vaan puskaratsastaja, ken tietää - barbie ei. 

Kesä 2015

Nyt kun on virallisesti tullut syksy, niin on pakko hehkuttaa tämän vuoden kesää. Vietin taas aivan älyttömän kivan kesän joka ei ainakaan heti unohdu.

Minähän pyörin koko kesän kisahoitajan tehtävissä mukana ympäri suomea. Se toi paljon uusia kokemuksia, muistoja ja ystäviä. Käytiin Korpikylä, Ypäjät, Salot, Savonlinna, Hyvinkää, Hanko, Tuuri ja Helsinki. Kaikissa oli se oma ärsytys ja kivansa. Mutta ikinä en jäisi kotiin näistä reissuista.

Korpikylä Spring Tour

Salo Horse Show

Savonlinna Opera Games

Salo Riders Trophy 

Hyvinkää

Sea Horse Week

Sea Horse Week

Sea Horse Week

Ypäjä SM

Sea Horse Week

Skidi oli telakalla koko kesän, harmitti kovasti että se ei oikein päässyt starttaamaan mihinkään ja saatiin vaan ratsastaa sileällä. Mutta tekihän sekin todella hyvää.

Vaikka tämä kesä ei keleiltään ollut mikään kiva, mutta minä ainakin nautin täysin siemauksin koko kesästä ja odotan innolla seuraavaa kesää.

Tein vielä pienen videon kesästä toivottavasti katsotte!

12.9, KRATS Laakso, Aluemestaruudet

Me päästiin kisoihin, viiden kuukauden tauon jälkeen!! Oli muuten niin kiva tunne kun pääsi omalla hevosella kisoihin piiiitkän tauon jälkeen.
Lauantai aamu valkeni aurinkoisissa merkeissä, puin kisavaatteet päälle ja vedin äkkiä aamupalan naamaan. Laitettiin kamat kasaan ja lähdettiin äidin kanssa matkaan. Käytiin vielä matkalla viemässä toinen koiristamme isoiäidilleni hoitoon. Tallilla letitin Skidin, tarkastin että kaikki varusteet olivat varmanakin mukana. Muistin samalla että olin unohtanut kisatakin kotiin, äidin piti muutenkin käydä asioilla kaupungissa ennen lähtöä niin hän haki sen samalla. Kun kaikki kamat olivat paikoillaan ja äiti tavalliseen tapaan kadonnut kahvittelemaan. Lastasin Skidin yksin, sain sen muuten ensimmäistä kertaa itse koppiin. Yleensä se kunnioittaa ihmistä niin paljon että se ei "ymmärrä" kun jään itse ulkopuolelle ja sen pitäisi kävellä yksin sisään. Mutta tällä kertaa se käveli oikein innokkaana yksin.

Matkassa meni se melkein kaksi tuntia, jossa ehdittiin äidin kanssa juttelemaan kaikesta. Oltiin äidin kanssa kahdestaan matkassa mikä oli kivaa! Perillä käytiin äidin kanssa näyttämässä paperit, vaihtamassa kuulumisia tuttujen kanssa ja ostettiin kahvit. Katsottiin hetken ponien mestaruutta ja otettiinkin sen jälkeen hevonen ulos autosta. Skidi oli niin rauhallinen kisapaikalla, yleensä se on kiltti mutta osaa olla vähän häslä. Naureskeltiin äidin kanssa että hevonen ei ole käynyt viiteen kuukauteen kisoissa ja se seisoi rauhassa katselemassa kisojen menoa kun laitettiin se kuntoon.
Kipusin hiljalleen selkään ja lähdin verkkaa päin.
Kävelin Skidin kanssa verkassa kauan ja kun saatiin lupa niin lähdin kävelemään rataa. Luokkana oli siis 105cm aikaluokka. Lähdin ihan rennoin fiiliksin sen kanssa radalle en ollenkaan lähtenyt hakemaan mitään menestystä.

Skidi oli verkassa todella hyvä ja se hyppäsi todella hyviä hyppyjä. Eli lähdin todella hyvin fiiliksin radalle! Rata oli todella hyvä, itse ratsastin kahdelle esteelle huonosti ja puomit putosi. Mutta minua ei ollenkaan haitannut! Koska itse rata oli niin hyvä ja meillä oli kivaa!

Seuraava luokka oli 110cm joka oli itse aluemestaruusluokka. Käytiin kävelemässä rata joka oli ihan simppeli ja paljon sai antaa sujua. Ehdin katsoa pari rataa ennen kun menin selkään. Verkassa niin Skidi oli taas todella hyvä, tällä kertaa maltoin itsekkin odottaa sitä hieman paremmin. Eli lähdin hyvillä mielin taas radalle. 

Rata oli taas todella hyvä! Sain heti alusta todella hyvä rytmin päälle ja sain sen sujumaan. Mutta ensimmäinen este tuli alas, Skidi ajautui liian matalaksi ja vahvaksi niin en oikein päässyt muuttamaan askelta. Olin kyllä taas niin tyytyväinen hevoseen, koska se hyppäsi todella hyvin ja kivasti!

Luokan jälkeen halusin vielä jäädä katsomaan mestaruusluokan uusinnan. Niin pistettiin kaverini kanssa hevonen autoon ja mentiin kentän reunalle. Kun uusinta oli loppunut lähdettiin äidin kanssa kotimatkalle.

Hieno heppa! 

Oli muuten niin kivaa olla pitkästä aikaa Skidillä kisoissa! On se niin oma fiiliksensä! Haluatteko nähdä ratavideot? :)

Tässä on ollut pari niin hektistä viikkoa että olen joka ilta kun olen tullut asuntolaan takaisin kaatunut sänkyyn puolikuolleenna. Joka päivä koululla on tullut ratsastettua kevyesti se neljä hevosta päivään.
Viime viikko meni aika reippaasti, ratsastin joka päivä Amalin keskiviikkoon asti. Keskiviikkona se rokotettiin jonka jälkeen se pääsi hieman kevyemmälle liikunnalle. Viime viikolla otettiin myös nuoret ansaitun kesäloman jälkeen liikkeelle. Quentin joka oli silloin jo se kevyt 175cm on kasvanut nyt 182cm korkeaksi.. Nuoret olivat kaikki oikein fiksusti juoksutuksessa.

Amal koulun esittelyvideon kuvauksissa. c) Ame 

Pääsin viikonloppuna jo torstaina jo kotiin, kotiin tullessani ratsastin Skidin. Käytiin ihan kevyellä maastolenkillä. Perjantaina ratsastin sen kevyesti kaikki askellajit läpi ajatellen seuraavan päivän kisoja.
Olin ilmoittautunut Skidillä Stal Forsten-Pentin harjoituskilpailuihin 100cm luokkaan ihan vain että saataisiin rauhallinen alku tälle kisaamiselle. Lauantai aamuna äiti tulee tottakai huoneeseeni ja ilmoittaa että kisat onkin peruttu sateen takia. Että ärsytti kun olisin ensimmäistä kertaa viiteen kuukauteen päässyt Skidillä estekisoihin. Päätettiin äidin kanssa että hypätään kotona, estevalmennuksen merkeissä, koska hangossahan tottakai paistoi aurinko. Lähdettiin puolilta päivin tallille pistin hevosen kuntoon ja lähdin hyvillä mielin valmennukseen. Olen Skidille lopullisesti nyt vaihtanut kuolaimen kolmipalaan esteilläkin, vielä palloilen hieman että onko tavallinen messinkinen kolmipala hyvä, vai olisiko kumikolmipala sopivampi. Koska Skidistä tulee todella helposti vahva messinkisellä ja taas kun kumilla se tulee hieman tyhjäksi.

Äiti oli suunnitellut meille ihan hyvän radan. Paljon keskittymistä siihen että saan hevosen sisäpohkeen ympärille ja kaarteista ulos. Ja linjat oli sellaisia että minun piti tehdä päätöksiä, ratsastamalla eteen tai ottaa ylimääräisen pidätteen. Valmennus meni kaiken kaikkiaan hyvin, Skidi tahtoi hieman protestoida kannustani ja en vielä oikein uskalla pitää sen kanssa tukea edestä. Mutta olin loppujen lopuksi ihan tyytyväinen!

Lauantaina valmennuksen jälkeen minun piti kiirehtiä kotiin pakkaamaan ja juna-asemalle. Minut oli kutsuttu parin ratsastajan synttäreille ja oi että meillä oli hauska ilta! Naurettiin kavereiden kanssa että kerrankin piti olla oikein siistinä ja pistää oikein mekko päälle..

Sunnuntaina käytiin kaverini kanssa ratsastamassa hänen hevoset ja sen jälkeen kotiin tullessani kävin kävelemässä Skidin kanssa maastossa. 

Maanantaina olin taas ahkerana koulussa, aloitin päivän ratsastamalla Amalin joka oli aivan älyttömän huono. Harjoiteltiin keskiviikko kisojen koulurataa ja se meni aivan penkin alle. Amal on ollut jo hetken aika huono ratsastaa, todella huono taipumaan ja entistä enemmän sitkeä. 

Tiistaina meillä oli taas treenit ja oi että, minulla oli kiva hevonen allani! Amal oli aivan eri hevonen mitä maanantaina ja lähdin kisoihin todella hyvin fiiliksin! Tiistaina ratsastin vielä Welfinin joka oli myös todella hyvä ja se oli todella rento! Jatkettiin nuorten kanssa ja juoksutin Quentinin sivuohjien kanssa, poika oli niin hienona.

Quentin

Keskiviikkona jatkoin heti hevosten kanssa ja aloitin Quentinin kanssa. Juoksutin sen ensin sivuohjilla ja se oli todella nätisti ja rauhassa. Sen jälkeen opettajani heitti minut selkään ja piti minua hetken liinassa. Käytiin kaikki askellajit läpi sen kanssa ja lopetettin. Ratsastin vielä sen jälkeen Welfinin derbykentällä, se oli ihan hyvä ratsastaa. 

Illalla olikin vuorossa harjoituskisat täällä koululla, mentiin Amalin kanssa tuttu ja turvallinen K.N. Special.

Amal oli verkassa todella hyvä ja teinkin aika rauhallisen ja nopean verkan. Lähdin jo numerolla kaksi. Rata oli todella onnistunut! Pieniä rikkoja tuli, varsinkin käyntiosuus on todella hankalaa koska Amal ei oikein halua malttaa. Saatiin prosentteja 64,5% ja napattiin luokkavoitto! Voitto tuli minulle täysin yllätyksenä koska mielestäni se ei niin hyvin sentään mennyt! :D

Torstaina mentiin kavaletteja ja tänään perjantaina päästiin hyppäämään derby kentälle ! Oli niin hauskaa ja Amal oli niin kiva ratsastaa.