Moikka! Taiteilin vähän aikaa sitten teille uuden ulkoasun, mitäs pidätte? Minun mielestä siitä tuli ehkä vähän liian synkkä kertokaa te myös mielipiteitä! Päivitin myös meidän esittelsivut jotka kannattaa käydä lukemassa.
Molemmat hevoset(Skidi ja Amal) ovat toimineet viime aikoina ihan hyvin.
Kävin yksi päivä katsomassa vähän maisemia!
Aloitetaan vaikka Skidistä. Minulla oli päivystys täällä koululla niin en ollut ennen edellistä viikonloppua ratsastanut sillä kahteen viikkoon. Skidi oli Lohjan kisojen jälkeen pienellä tauolla ja sen takia äiti olikin ratsastanut sillä pari viikkoa ihan kevyesti. Äiti oli ottanut Skidin viime torstaina tai perjantaina tavalliseen liikuntaan. Tulin itse vasta lauantaina kotiin, koska jäin Kemiöön hyvien ystävieni kanssa, syömään ja pitämään hauskaa. Lauantaina kun tulin kotiin lähdinkin heti tallille ratsastamaan. Menin Skidillä vähän puomeja, minulla oli gramaanit päällä. Äiti oli kehunnut että Skidi on ollut todella hyvä ratsastaa, niin lähdin innokkain mielin ratsastamaan. Skidi oli odotuksien mukaan todella hyvä ratsastaa, todella pehmeä ja kevyt edestä, reaktiivinen ja helppo pohkeelle! Keskityin paljon siihen että se ei kaadu oikealle, taipuu rehellisesti sisäpohkeeni läpi ja on kuuliainen. Lopetin siihen kun hevonen oli todella hyvä ja kivan tuntuinen!
Minua saa lisäillä snapchatissa: ekkiih
Sunnuntaina meillä oli pitkästä aikaa esteitä luvassa, Skidi oli sillon myös aivan älyttömän hyvä! Äiti panosti alussa paljon siihen että Skidi kulkee oikeasti selän läpi hyvällä kaulalla kanssani. Meillä oli tehtävänä ihan yksinkertaisia linjoja, kaarevia ja suoria. Skidi oli estetunnilla aivan älyttömän hyvä, se hyppäsi todella hyvin kaiken, siinä oli sopivasti sitä tsäpäkkyyttä ja virtaa. Saatiin todella kivoja hyppyjä aikaiseksi ja olin todella tyytyväinen hevoseen. Hyppäsin tällä kertaa ihan tavallisella kolmipalalla, joka tällä kertaa osottautui ihan hyväksi. Äiti huomasi myös heti että olen saanut sen hyvän puolen Amalista että tuen hevosta paljon paremmin edestä jota äiti on kaivannut pitkään minulta. Skidillä minulla on ollut kauan ongelmana että kun haluan sen eteen niin heitän ohjat kokonaan pois.
Amal on ollut taas hyvin vaihteleva. Jonain päivinä se on ollut todella hyvä, olen saanut sen taipumaan koko kropan läpi ja rehellisesti pyöreäksi. Taas kun jotkut päivät ovat olleet aivan kamalia, se on juossut alta pois, ollut vahva kädelle ja kuuro sisäpohkeelle. Kaikista oudointa on että yhtenä päivänä se voi olla todella hyvä taas kun seuraavana se on ollut aivan kamala. Esteillä on alkanut sujua vähän paremmin, Amal on toiminut aivan älyttömän hyvin. Olen itse alkanut vähän ymmärtää että miten se oikein toimii. Minun pitäisi rentoutua enemmän ennen estettä eikä vain jäädä vetämään. Ollaan päästy hyppäämään ihan kivan kokoisia esteitä ja olen päässyt vähän "pelostani" eroon. Eli minua alkaa aina jännittää ja ns pelottaa jos esteet nousevat 80cm -> ja en ratsasta Skidillä.
Minulle kuuluu ihan hyvää, elämä rullaa hyvällä painollaan. Kisakausi on myös ihan ovella ja ollaankin suunniteltu se aika hyvin äidin kanssa. Tarkoitus olisi myös Amalilla startata pienet seurakisat parin viikon päästä. Pistän vielä pari kuvaa viime viikoilta, niin saatte vähän tolkkua että mitä olen oikein puuhaillut.
Alettiin kaverin kanssa katsomaan että ei tuon kuulu vissiin vaahdota noin paljoa?
Minua vaivasi vähän aikaa sitten pieni motivaatiopula ratsastuksen parissa. Mikään ei tuntunut oikein kiinnostavan tai onnistuvan. Kaikki oli niin turhan tuntuista, kaikista valmennuksista tulin talliin takaisin vain ärsyynytneenä ja huonotuulisena kun "en vain osaa". Jotenkin mielestäni tämä koululle tulo oli vain huono idea kun en pääse treenaamaan Skidillä jatkuvasti. Näen sitä vain viikonloppusisin ja kisakausi lähestyi mutta mikään ei onnistunut.
Koululla Amalin kanssa kaikki meni aivan surkeasti, estetunneista ei tullut ikinä hyvää fiilistä ja koulutunnit olivat aivan katastoofi ja opettaja ei tehnyt muuta kun rääkyi minulle.
Tässä pari viikkoa sitten päivää ennen kun lähdin kisoihin menin itsenäisesti kavaletteja. Minulla meni aivan surkeasti koko ratsastus, olisi tehnyt mieli kaivaa itselleni kuoppa maahan ja makaa siellä koko loppuelämä. No menin maastoon kävelemään ja soitin yhdelle hyvälle ystävälleni.
Jueltiin pitkä pätkä siitä että mikä mättää ja miksi nyt ei mikään tunnu hyvältä. Ystäväni tottakai tsemppasi minua eteenpäin ja minulle tuli paljon parempi fiilis heti.
Mikä sitten mättää oikein? Minun asenne. Ei en ikinä ole ollut sellainen joka tyrmää kaiken ja olen vihainen jokaiselle koko loppupäivän, enkä lähes ikinä suutu hevoselle. Vaan pistän itselleni aivan liian suuret odotukset, olen liian tiukka itselleni ja en anna itselleni mitään anteeksi. Minun pitäisi olla paljon anteeksiantavaisempi itselleni ja osata olla vähemmän itsekriittisempi.
Tämän viikon ensimmäiset tunnit olivat todella hyvä esimerkki. Ratsastin Amalin itse sunnnuntaina ja maanantaina millon se oli todella kivan tuntuinen ja rento. Menin tottakai tiistaina innoissani tunnille, eiköhän se mennyt ihan päin metsää. Amal ei ollut muuta kun vahva, kuumeneva ja en saanut sitä takaisin. Sain paljon kommentteja, minulla pitäisi olla niin paljon rauhallisempi käsi kun se lähtee altani, eikä vemppaa se hitaammaksi vaan ottaa pitkä sitkeä pidäte ja rentoutua. Se rentoutuminen on niin tärkeä osa siinä pidätteessä, mutta minulla on vain sellainen tunne että en uskalla rentoutua ollenkaan Amalin kanssa. Vaikka sillon kun rentoudun niin huomaan myös että miten se hevonenkin rentoutuu. Valitin jopa kavereille eilen että antaakohan ratsastuksenopettajamme minun edes ratsastaa Amalilla enään kun meni oikeasti niin surkeasti..
Keskiviikkona oli luvassa esteitä niin tottakai olin lähes valmis sanomaan että en halua ollenkaan hyppäämään. Tottakai lähdin hyppäämään koska minähän en nössö ole. Tällä kertaa päätin että oikeasti ratsastan, päätin että en anna nyt minkään mennä pieleen ja keskityn oikeasti meidän huonoihin puoliin että saisin ne korjattua. Sain estetunnin lopussa todella hyvän fiiliksen ja paljon uusia neuvoja opettajalta. Huomasin hevosessa suuren eron kun rentoudun ja kerrankin sain tulla hymy suussa tunnilta pois! Ei se Amal mikä hyvä ollut, mutta paljon parempi ja se oli kerrankin kivaa!
Eli nyt minun on pakko ajatella paljon avartavammin, antaa itselleni helpommin anteeksi ja olla rennompi tämän lajin kanssa. Ei tämä ole aina sitä hiki hatussa treenaamista ja pusertamista.
Heippa, onko minulla yhtään lukijoita täällä enään jäljellä vai oletteko kadonnut johonkin? Minun mielestä blogini laatu on mennyt paljon huonompaan suuntaan siitä lähtien kun lähdin kouluun. Olisi kiva kuulla teidän mielipidettä! Myös postausideoita saa antaa!
Meillä oli koululla keskiviikkona ensimmäiset estekisat täällä tälle vuodelle! Ratsuna toimi tottakai luottoherra Amal, mutta luokkina pienet 60 ja 80cm. Ensin minulla oli tarkoitus startata vain 80cm koska opettajamme mielestä olisi turhaa mennä 60cm. Mutta vähemmän onnistuneen estevalmennuksen jälkeen halusin startata myös sen 60cm ns. "energian poisto luokkana". Amal on ollut tämän viikon aivan äyttömän pirteä, niin että minulla on ollut hallintavaikeuksia.
Keskiviikko aamu virkeni pienellä pakkasella ja kauniilla auringonpaisteella. Menin ruokkimaan hevosia heti aamu seitsemästä, heinät, kaurat ja lakaisu niin kaikki oli valmista. Sen jälkeen itse aamupalalle, istuskeltiin kavereiden kanssa ja naureskeltiin tavalliseen tapaan viisaille jutuillemme.
Kun kello näytti sopivasti niin lähdin talliin, siellä hoidettiin luokkakavereiden kanssa talli siistiin kuntoon ja käytiin vielä ottamassa esteet pois että tallimestarimme pääsisi huoltamaan pohjan.
Lähdettiin pienellä kiireellä syömään, sen jälkeen vaihtamaan siistit vaatteet ja takaisin talliin.
Aamuaurinko kello 7:00 tallin pihalla
Tallissa rakennettiin kaikki yhteistuumin rata, pistettiin kaikki valmiiksi kilpailuja varten ja sen jälkeen käytiin kaikki kisaratsujemme kimppuun. Pesin ensin Amalin panssarin, suitset ja martingaalin. Kun yksi pesupaikoista vapautui menin taikomaan herran valkoiset sukat taas valkoisiksi ja leikkaamaan kaikki rumat karvat pois. Kun Amal oli taas hevosen näköinen pistin sen karsinaan ja menin vaihtamaan uusimmat juorut kavereiden kesken.
Ensimmäisenä luokkana oli 40cm johon olin joutunut puomin nostajaksi kentälle. Menin kentälle katselemaan verkkaa ja ei kauan niin kisat alkoivat. Ensimmäinen luokka meni sujuvasti, saatiin hienoja ratoja ja oli ilo katsella varsinkin nuorten hevosten ensimmäisiä ratoja!
Ensimmäinen luokka saatiin päätökseen astelin talliin ja menin pistämään uljasta kisaratsuani kuntoon. Kun oltiin kaikki saatu ratsumme satuloitua niin mentiin kaikki jännittyneenä ja iloisena pihalle taluttelemaan alkukäynneiksi. Saatiin merkki että päästään maneesiin verkkaamaan ja asteltiinkin seuraavaksi kisa-areenalle. Kiristin vyön, kiipesin selkään, otin ohjat käteen ja aloitin taivuttelemaan poikaa. Amal tuntui todella vahvalta, se oli myös todella pirteä ja häslä. Ravissa sain sen paremmin rauhottumaan ja se keveni myös kivasti. Laukkasin molempiin suuntiin, siinä taas herra tuntui vähän löysältä. Otettiin parit verkkahypyt mitkä menivät ihan hyvin, sain vähän huomauttaa herraa että minua ei tarvitse kiikuttaa ympäri maneesia.
Verkkahyppyjen jälkeen mentiin odotusalueelle ja siitä katselin sivusilmällä muiden ratoja. Muut hyppäsivät hienoja tasaisia nollaratoja ja jotkut ratsastivat myös aikaa. Lähdin luokassa viimeisenä, kun edellinen ratsukko pääsi maaliin astelin kisaareenalle. Keräsin ohjat, moikat tuomarille ja pilli vihelsi. Nostin laukan ja Amal lähti innokkaana matkaan. Perusrata oli ihan ok, toin pojan pariin otteeseen vähän huonoon paikkaan. Uusinassa käänsin kaikki lyhyet tiet ja kun herra oli tarpeeksi innoissaan niin en viitsinyt laukata paljoa eteen. Pästiin virheittä maaliin ja pojalle isot taputukset, siitä se vasta innostuikin ja yritti heittää minut selästä parilla pukituksella..
Kun videota katson niin minun pitäisi saada tuo armoton kiskominen pois, Amal on älyttömän vahva hevonen jolla löytyy paljon virtaa, mutta en suostu hyppäämään sillä vahvemalla kuolaimella koska se menee niin helposti matalaksi. Mutta ihan ok meidän ensimmäisiksi kilpailuiksi ja treeniä vain!
Eiköhän siinä sitten käynyt niin että voitettiin luokka, saavuttiin ensimmäisenä palkintojen jakoon, suitsiin ripustettiin punavalkoinen Axxell ruusuke. Laukattiin kunniakierros oikein rauhassa, hymy huulissa!
Kun 60cm saatiin päätökseen ja saatiin merkki että esteet oli nostettu niin alettiin verkkaamaan 80cm luokkaa varten. Otin vain vähän laukkaa ja pari hyppyä molempiin suuntiin Amal oli ihan hyvä, ehkä vähän hidas.
Lähdin luokassa kolmantena, niin odottelin hetken odottelualueella ennen kun pääsin kisaareenalle.
Kun taas edellinen ratsukko oli päässyt maaliin niin otin ohjat, nostin laukan ja moikkasin tuomarille. Kun merkki oli annettu lähdin ensimmäistä estettä kohti. Perusrata oli paaljon parempi kun edellinen, päätin että pidän ne ohjat kädessä ja en päästä sitä matalaksi. Perusrata meni hyvin, uusinnassa ratsastin vähän eteen mutta se kostautui uusinnassa kun toin pojan sarjalle liian vinossa niin että okserin etupuomi tipahti. Olin silti todella tyytyväinen rataan, koska se oli niin paljon tasaisempi kun edellinen. Otin loppuverkat ja isot taputukset Amalille. Hoidin hevosen pois ja pääsinkin asuntolaan lepäämään.
Eilisen kisatulos oli hyvin vaihteleva, ensimmäisestä luokasta hylätty ja toisesta yksi puomi matkaan.
Törmättiin perjantaina peuroihin!
Lauantain aamu alkoi rauhassa, heräsin vasta yhdeksältä ja luin äidin viestin "lähdetään vasta yhdeltä ajamaan kun olet vasta luokan lopussa" suunnittelinkin siinä vähän päivän aikataulua uudestaan ja hyppäsinkin suihkuun vaihdoin vaatteet ja söin aamupalan.
Ennen lähtöä kotoonta otettiinkin pari yhteiskuvaa Empun kanssa.
Tallille tultaessamme Emppu kävi hakemassa hevosen sisään ja minä pakkasin viimeiset kamat mukaan. Istuskelin hetken satulahuoneessa ja kyselinkin WhatsApissa Idalta joka oli lupautunut hevosenhoitajaksi että missä hän oikein luuhaa. Kun Ida oli tullut paikan päälle niin hoidettiin kaikki kolme hevonen yhteistuumin kisakuntoon. Kun äiti kävi ottamassa trailerin esiin niin Emppu laittoi kuivikkeet ja siirsi kamat sinne. Sen jälkeen laitettiinkin hevonen autoon ja ei kun menoksi.
Skidi syö kirjaimellisesti rahaa..
Skidin mielipide kisohin lähtemisestä..
Matka Lohjalle sujui hyvin, mutta tottakai äitini joka on ajanut Laakspohjaan ainakin sen 50 kertaa niin onnistui ajamaan väärin kerran.. Paikan päällä käytiin äidin kanssa maksamassa lähtömaksut, kävelemässä rata ja katsottiin pari rataa. Otettiin sen jälkeen hevonen Idan ja Empun kanssa ulos ja pistettiin se kuntoon. Ida lähtikin käsihevosalueelle taluttelemaan Skidiä kun itselläni oli vielä aikaa katsoa pari rataa, sen jälkeen kiipesinkin selkään ja kuulinkin samalla että nimeäni huudellaan jo verkkaan.
Verkassa otinkin heti ravia, Skidi tuntui ihan hyvältä oli hiukan jäykkä mutta sopivan kevyt edestä. Hypyt eivät oikein tahtoneet onnistua ollenkaan, mutta lopuksi saatiinkin pari ihan ok hyppyä. Kun oli minun vuoro astua maneesiin huomasin että ykkösen valkoisen portin päälle paistaa suoraan aurinko, tämä oli minun ja Skidin kompastuskivi viime vuonna täysin samalle portille. Kävin näyttämässä sen neidille vaikka se ei yleensä erikoisia kyttäile. Kun edellinen ratsukko oli päässyt maaliin, tervehdys tuomarille ja ei kun matkaan. Lähdin liikkeelle ehkä vähän liian löysässä laukassa. Tunsin ennen ensimmäistä että vauhti hidastuu ja hidastuu, pistin kannukset kylkiin, ei auttanut ja *töks*. No uusi yritys ja kannukset tällä kertaan maksaan asi, mutta silti *töks*. Kello kilahti kahteen kertaan, eli hylätty. No viimeinen yritys ja ennen estettä pieni muistutus raipalla niin päästiinkin oikein kiitettävästi yli. Puhkusin radan jälkeen raivoa, olin niin vihainen itselleni ja hevoselle. Menin radan jälkeen kentälle, selästä alas ja annoin hevosen Idalle. Menin radan jälkeen maneesiin rauhoittumaan ja miettimään mitä on pakko muuttaa seuraavalle radalle, vaikka olinkin uhannut äidille että en sitä hyppää.
Seuraavan luokan päätin että oikeasti ratsastan, sain hevoseen myös ihan uuden otteen verkassa. Hypyt sujuivat paljon paremmin ja sainkin kivoja hyppyjä aikaiseksi. Kun oli minun vuoro astua kisamaneesiin niin aurinko oli siirtynyt yhdeltä valkoiselta portilta toiselle, kävin näyttämässä molemmat portit neidille. Edellisen ratsukon päästyä maaliin, heipat tuomarille ja ei kun matkaan. Ykkönen oli sama este kun edellisessä, muistutin vähän raipalla ja yli mentiin. Rata oli todella hyvä, kolmonen tuli alas koska ratsastin käsijarru kiinni sille. Muuten se oli hyvin tasainen ja rento rata, eli ihan hyvä ensimmäiseksi estekisaksi! Olin radan jälkeen hyvin tyytyväinen hevoseen. Tein vielä ulkokentällä pienet loppuravit ja annoin hevosen Idalle.
Riisuttiin hevonen äkkiä, ennen kun minun piti lähteä. Jätin Skidin äidin, Idan ja Empun hoidettavaksi kun itse lähdin eräälle kaverille yötä.
Tänään sunnuntaina lähdin taas lohjalle, tällä kertaa kyllä hevosenhoitajan roolissa. Cia tarvitsi auttavaa kättä niin tottakai olin innokkaana mukana!
Heräsin aamulla vähän ennen seitsemää, makoilin hetken sängyssä, nousin ja puin vaatteet päälle. Juotiin aamukahvit, pissitettiin koirat ja lähdettiinkin ajamaan lohjaa päin. Lohjalla ehdin hengailla hetken ennen kun Cia tuli paikan päälle. Kävin moikkaamassa Eskoa ja siellä odottelikin sama vanha kakara joka ei hetkeäkään pysynyt paikalla.
Kun kello oli tarpeeksi niin viritettiin rekkaan pieni hoitopaikka ja pistinkin Eskon edustuskuntoon siinä. Kun poika oli valmis niin menin kävelyttämään sitä, oli aivan ihana ilma ulkona ja nautittiinkin siitä oikein kunnolla Eskon kanssa. Cia nousi selkään ja siinä seisoin verkan reunalla katselemassa. Cian ja Eskon rata meni todella hyvin! Hyppäsivät hienon nollan ja sijoittuivat neljänneksi.
Sen jälkeen katselinkin vielä päivän kaksi muuta luokkaa. Sain kyydin karjaan juna-asemalle ja siitä pääsinkin kotiin!
Emppu oli kotona hypännyt kisoissa Skidillä ensimmäisen yhteisen 90cm luokan yhdellä pudotuksella!
Tämä viikko koululla on ollut todella kiireinen, en ole ehtinyt oikein tehdä muuta kun olla tallissa ja tullut väsyneenä takaisin asutnolaan. Ajattelin että kirjoittelen tähän postaukseen vähän enemmän päivän kulusta jne. eli tästä tulee myös samalla vähän lifestyle postausta.
Maanantaina minulla oli heti aamusta nahkatyötä. Viimeistelin viime vikolla aloitettua työtä eli todella hienoa avaimenperääni. Tässä vaiheessa minun on pakko myöntää että minä en ole mikän käsityö ihminen, näkisitte kaikki ala- ja yläasteen työni... Aloitin samalla minun uuden työn eli Skidille uutta nahka riimunarua! Tunti meni todella nopeasti ja noilla nahkatyötunneilla on aina todella kivaa!
Minulla oli itapäivä vapaata ja päätin suunnata talliin tervehtimään Amalia ja auttelemaan muita. Hetken juteltuani ratsastuksenopettajan kanssa sain tiedon että saan pistää Amalia vähän liikkelle koska kukaan ei ollut sillä ratsastanut aamupäivällä! Rastastin herran itsenäisesti läpi, se oli todella hyvä. Vähän hidas mutta kiva edestä, heti alusta todella kevyt. Sillä löytyi laukassa aivan liikaa virtaa ja hänen mielestä minua oli kiva kuskata ympäri maneesia. Päästiin vielä ulos kävelemään loppukäyntejä ja se oli todella ihanaa kun aurinko paistoi ihanasti!
Kun olin Amalilla ratsastanut, ratsastuksenopettajamme kysyi että haluanko pistää vielä jonkun toisen hevosen liikkeelle. Sain valita kolmesta eri vaihtoehdosta, valitsin niistä uuden tuttavuuden pienen tamman Javelinen. Tein kyllä aivan väärän valinnan, Jave oli suoraan sanottuna kamala! :D J
Se oli hyvin jäykkä ja aivan älyttömän hidas pohkeelle. Lopussa neiti alkoi antaa periksi ja olikin ihan mukava.
Poika päiväunilla!
Jave innokkaana lähdössä töihin
Koulun jälkeen jouksutin vielä Jasminin, en viitsinyt ratsastaa koska sillä oli kenkä poissa. Sen jälkeen käytiin kavereiden kanssa ostaa leffaherkkuja 18€ edestä ja mentiin kaikki katsomaan tallijengiä! Minulla on kaikki DVD:t 1-11, siinä sitten vierähtikin neljä tuntia niitä katsellessa ja hauskaa oli! :D
Tiistaina meillä oli heti aamusta tallia. Hoidettiin heti kaikki karsinat ja talli kuntoon. Jaettiin tunnille hevoset ja sain ratsuksi ylläripylläri Amalin. Meillä oli luvassa puomitunti, Tehtiin ihan yksinkeratisia tehtäviä, ympyrällä kavaletteja ja yksi puomi linja. Amal oli ihan ok, se oli taas todella hidas pohkeelle ja todella vahva edestä. Mutta olin ihan tyytyväinen koska saatiin ihan onnistuneita lähestymisiä kaikille kavaleteille ja puomeille.
Eräs tyttö onnistui tippumaan Javelta viime viikolla 3 kertaa niin kakkua oli tarjolla!
Päästiin taas pihalle kävelemään!
Iltapäivällä minulla oli taas nahkatyötä sain riimunaruni valmiiksi ja olin ihan tyytyväinen lopputulokseen! Éhdin myös aloitella uusia töitä jotka tulevat koululle. Illalla päätettiin Hennan kanssa leikkiä vähän SPA:ta heidän asuntolassaan. Meidän piti aluksi vain tehdä pieni kasvnaamio mutta haluttiinkin myös pieni uima-allas käyttöömme. No viisaina tukittiin suihkun viemäri ja laitettiin paljon saippuaa sekaan niin oli ihana kylpyvaahto. No blondeina ei oikein tajuttu että vesi menee jossain vaiheessa kynnyksen yli ja loppujen lopuksi vettä olikin lähes koko asuntolassa. Tulihan meille siinä pieni paniikki kuivaa äkkiä kaikki :D.
Lopputulos,.. :D
Käytiin vielä vähän myöhemmin illalla istuskelemassa parin kaverin kanssa, siellä meni aika myöhään mutta meillä oli aivan älyttömän hauskaa!
Pakollinen vessaselfie :D
Keskiviikko aamulla minulla oli taas tallia. Tehtiin taas talli nopeasti pois alta ja meillä oli seuraavana vuorossa estetunti. Pistettiin hevoset kuntoon ja menin tottakai Amalilla. Estetunti meni aivan surkeasti, en saanut Amalia ollenkaan toimimaan ja arvioin jatkuvasti lähestymiset väärin. Päästiin lopussa hyppäämään sellaista 90-100cm korkuista rataa, jossa oli niin paljon huonoa että hävetti oikein tunnin jälkeen. No aina on näitä huonoja päiviä!
IhQ selfie Amalin ja Hennan kanssa, voitte laskea Hennan hampaat samalla
Iltapäivällä meillä oli teoriaa, suunniteltiin vähän että mitä kilpailuja järjestetään luokan kanssa jne. Meillä loppui tunti aikasemmin ja meninkin suoraan talliin koska oli niin hieno ilma. Tallissa laittelin hevosia kuntoon opettajallemme ja laittelin pyykkejä jne. Tehtiin vielä luokan kanssa iltapäivätalli valmiiksi ja sitten meillä loppukin koulu. Menin tänä iltana jo puoli 11 nukkumaan koska olin niin väsynyt ja poikki päivän jälkeen!
Quentin edustaa
Torstaina oltiin taas aamulla tallissa ja vuorossa oli taas estetunti Amalilla. Tällä kertaa Amal oli paaaljon parempi ja tuntui siltä että aloin päästä vähän ytimeen että miten herra toimii esteillä! Oltiin saatu itse rakentaa rata ja siihen sisältyi sarja jolta oli kolme askelta okserille, vesimatto josta oli kuusi askelta lankku pystylle ja yksi okseri ja pysty. Kaikki toimi todella hyvin ja ymmärsinkin vähän että kuinka paljon Amalia joutuu kantaa ja pitää! Olin hymy suussa koko loppupäivän koska se toimi niin hyvin!
Minulla oli torstai iltapäivä vapaa ja päätin mennä talliin auttelemaan. Tallissa sain tietää että pääsen ratsastamaan opettajani hevosta! Oli aivan älyttömän kivaa, ratsastettiin ylös kentälle ja siellä hölkkäsin sen kanssa pari kierrosta ravissa ja laukassa molempiin suuntiin. Se oli todella kiva hevonen!
Tänään perjantaina oltiin toivottu kahden kaverini kanssa että päästäisiin maastoilemaan. Harmiksemme saimme aamulla tietää että ratsastuksenopettajamme on sairastunut, mutta oli sanonut että minä ja kaksi kaveriani päästään kolmistaan pieneen rauhalliseen maastoon koska hevosemme oli tottakai liikutettava kun ne hyppäsivät eilen. Oli aivan älyttömän ihana ilma ja meillä oli todella kivaa maastossa! Otettiin hiittisuoralla pieni ravipätkä ja huomasi että miten hevosetkin tykkäsivät. Amal oli kokoajan vähän kuumana ja herran mielestä olisi ollut kiva laukata koko pätkä mutta kun en päästänyt niin aloitti menemään hidasta ravia ja pohkeenväistö sekoitusta.. Voi pientä!
Tämän jälkeen lähdinkin kotiin ja Skidin kuulumisia saattekin seuraavassa postauksessa!
.jpg)
.jpg)
.jpg)
