Satuin varmaan kertomaan pari postausta sitten että olen tippunut Skidiltä aika tasaisin väliajoin viime talven aikana. Lähes kaikki kerrat olivat ihan tyhmiä ratsastusvirheitä ja kun Skidi on tottakai vanhentunut viime vuosien sisällä niin se ei vain kykene hyppää samoista paikoista kun ennen.
 |
| Eipä mummo näin vetreästi enään hyppele |
Loppuvuodesta menin kisoihin hyppäämään 90cm saamaan kivan lopun kaudelle. Tultiin taas yhdelle pystylle hieman huonosti niin Skidi pysähtyi ihan yllättäen ja tipuin. Mutta tavallisen tapaan, nauraen hevosen selkään ja elämä jatkui. Siitä heti seuraavana viikonloppuna hyppäsin kotona rataharjoitukset, sillon minua ensimmäistä kertaa pelotti mutta vain vähän. Pelko haihtui heti kun rauhoituin ja muistin että minulla on hevonen johon pystyy luottamaan. Se rata meni tottakai todella hyvin.
 |
| Villi Skidi vuonna 2014 salossa ;D |
Tämän tippumisen jälkeen takaraivossa on nämä lukuiset tippumiset. Ja tämän takia monet estetreenit on aina itkua kun ei vain uskalla. Vaikka este olisikin 60cm niin riittää että tuon hevosen kerran väärin niin menen paniikkiin.
Se pelko, ärystys ja viha mitä tunnen kun en enään uskalla on se pahin. Koska ajattelen aina että olenhan minä ylittänyt paljon isompia esteitä. Ja että minun pitäisi osata, en ole näin surkea.
Olen aina ratsastajana vihannut jos tulee edes pienikään askel taaksepäin ja nyt viime puolen vuoden sisällä takapakkia on tullut niin paljon että oikein hävettää. Koska tiedän olleeni parempi.
Ja tottakai aina joka lajiin kuuluu että tulee takapakkia. Että tekisi mieli vain maastoilla tästä päivästä eteenpäin.
Tottakai suurin ongelma tässä on se että se hevonen mihin olen aina pystynyt luottamaan niin on "pettänyt" luottamukseni. Skidi on aina ollut se tuki ja turva ratsastuksessa. Sen kanssa kaikki on aina ollut helppoa ja kivaa koska se on niin osaava ja kiltti. Se on aina ollut hevonen joka kantaa minut ongelmitta maaliin, vaikka kuinka sitä estäisin. Skidi on ollut niin hyvä junnuhevonen ja opetusmestari että parempaa ei voi toivoakkaan. Mutta onhan se pakko ymmärtää että Skidi ei vain enään kykene samoihin suorituksiin kun pari kolme vuotta sitten. Se on jo 18 vuotias, sillä oli paljon kilometrejä takana jo ennen kun minä aloitin sillä kilpailemisen ja että se on vammautunut sen verta monta kertaa.
 |
| Kesän treenit 2014 |
Pahin tässä on se että minua ei oikeastaan pelota muilla hevosilla kun Skidillä. Hyppäsin vanhalla tutulla Anniella tämän vuoden alussa kolmisen kertaa, kaikki oli kivaa. Vaikka mentiinkin hieman lujaa, mutta ei tullut apua tunnetta. Hyppäsin Empun kisaponilla Latella, menin sen kanssa jopa esteen jälkeen kompastuksen takia nurin. Silti ei pelottanut suuremmin, vaan treenit jatkuivat pieni pelko takaraivossa että mitä jos taas.
Mutta jotain kävi hypättyäni uudella tuttavuudella Oskulla. Osku on hieman kokematon, mutta äärettömän kiltti tapaus. Ja eihän nyt minulle ennen nuoret ja kokemattomat ole mitään aiheuttanut. Mutta nyt pelotti niin paljon että loppujen lopuksi äiti joutui laskemaan kaikki esteet että uskalsin ylittää niitä. Osku oli tottakai kultainen ja hyppäsi kaiken mukisematta, ongelmitta ja kiltisti. En vain uskaltanut. Tämä onkin viimeinen kerta kun hyppäsin..
 |
| Maailman kiltein Annie! |
