Valtterin valmennukset 15-16.1

Nyt on pakko hehkuttaa teille että kuinka hieno Skidi onkaan!! Meillä oli pari viikonloppua sitten 15-16.1 Valtterin kaksipäiväiset valmennukset. Ja Skidi ylitti odotukseni kokonaan. Olen esteillä vaihtanut Skidille taas kuolainta ja tällä kertaa kombikuolaimeen, Skidi on ehkä hieman herkkä sen kanssa mutta toimii älyttömän hyvin !

Tehtiin ensimmäisenä päivänä hieman kavalettitehtäviä. Suoralla linjalla, kaarevalla uralla ja keskellä kenttää oli yksi este. 

Skidi oli yllättävän pirteä ja eteenpäin menossa jo alussa. Valtteri halusi että saadaan alussa hevoset kuuliaisiksi, ratsastettaisiin pohkeelta ohjalle että saataisiin hevoset hyvälle tuntumalle. Aloitettiin ihan yksinkertaisten ravipuomien kanssa jossa Skidi toimi todella hyvin.

Jatkettiin laukassa samaa linjaa mutta puomit muutettiin ristikoiksi ja niiden välissä oli neljä laukka askelta. Olen viime aikoina yllättävän hyvin oppinut ratsastaa kaarteesta ulos ja sain linjalle hyvän askeleen lähes joka kerta.

Jatkettiin kavalettitehtävällä joka oli kaarevalla uralla, kavalettien välissä piti tehdä voltti ja varmistaa että hevonen on sisäpohkeen läpi. Skidi oli aika kankea oikealle mutta muuten saatiin onnistumisen fiiliksiä.
Yhdistettiin tämän jälkeen kaikki tehtäväksi. Sain Skidin hyvin ratsastettua kaikille tehtäville, hieman olin itse esteiden jälkeen myöhässä joka on minun huono puoli ja sitä yritetään nyt saada pois.

Lauantaina valmennukset jatkuivat heti aamusta. Rakennettiin meille todella kiva rata. Ehdittiin hyvin Idan ja Empun kanssa katsoa ensimmäisen ryhmän valmennusta ja sen jälkeen mentiin laittamaan omia hevosiamme kuntoon. Kun toinen ryhmä oli lopettanut niin päästiin maneesiin ja aloitettiin verryttely.
Skidi oli heti alkuun todella hyvä. Sain sen ratsastettua pohkeen eteen ja kädelle. Aloitettiin samanlaisella tehtävällä kun edellisenä päivänä. Ensin oli innari väleillä olevat pomput - kolme askelta - okseri. Okseria Valtteri nosti aika innokkaasti mutta tehtävä sujui hyvin, kerran jäin hieman kädellä vastaan hypyssä niin Skidin takajalat ottivat puomin mukanaan.

Jatkettiin pienellä radalla. Rata onnistui oikein hyvin, toin pari kertaa Skidin liian lähelle estettä. Mutta muuten Skidi hyppäsi oikein mallikkaasti.
Tultiin kerran vielä rata isompana. Katselin kun Emppu ja Ida hyppäsi rataansa joka oli aika iso, Emppu tulikin iloisena ratansa jälkeen sanomaan että hän tuskin on ikinä hypännyt näin isoa rataa. Naurahdin vastaukseski, mutta hymy hyytyi aika nopeasti kun näin että Valtteri nosti esteitä minulle vielä Idan jälkeen. Onneksi pidin pään kylmänä ja se sujui myös todella hyvin, Skidi teki turhaan välillä omia päätöksiä ja lähti hieman kaukaanta.
Otettiin vielä pieni pätkä radasta joka meni todella hvyin, olen vieläkin ihan fiiliksissä kun katson tuota videota!

Valmennuksista jäi aika paljon asioita takaraivoon. Valtteri halusi että ratsastan todella paljon lyhymillä ohjilla, joka auttaa minua saamaan hevosen paremmin kasaan ja ylös. Huomasin ohjien pituuden säädön myötä todella suuren eron. Ainoa vain että ratojen lopussa ohjani valuivat kilometrin pituisiksi kun Skidi oli hieman innokas.
Valtterin valmennus oli taas todella antoisa ja sain paljon siitä irti, pidän Valtterista valmentajana. Harmittaa oikein kun en pääse tulevana viikonloppuna hänen valmennukseen..
Minulla on aikamoinen kipinä palata taas Skidin kanssa kisaradoille kun se on ollut näin hyvä, mutta saa nähdä mitä tuleva tuo tullessaan ;). Kyllä me mummon kanssa hypätään jotain tällä kaudella.

Ratsastuskeskus Aino, 17.1

Aamulla herään pienessä tokkurassa kaverini herätykseen, katson kelloa ja totean että se on vasta 4:47 vielä on aikaa nukkua 10 minuuttia. Yritän vielä saada unen päästä kiinni mutta kun se ei onnistu niin nousen ja puin päälle.

Kaverimme oli tehnyt meille kaikille aamupalan niin pääsin valmiiseen aamiaispöytään. Selaan puhelimella kaikki pakolliset instagramin, naamakirjan ja snapchatin läpi. Keskustellaan vielä hieman päivän ohjelmaa läpi, sen jälkeen puetaan ulkovaatteet päälle ja suunnataan autolle. Pienen kuka-menee-kenen-kyydillä keskustelun jälkeen lähdetään ajelemaan tallia kohti tyylikkäästi 20 minuuttia myöhässä. Tallilla odottaa uusi ja vanha kisahodokki - Swasse ja Esko. Heitetään hevosille ruoat ja pakataan loput tavarat autoon. Kun kaikki vaikuttaa olevan kasassa, pistetään  hepat kuljetuskuntoon ja laitetaan ne autoon.

Lähdetään ajelemaan seuraavaa tallia kohti josta pitää poimia mukaan Kippari - toinen uusi hoidokki. Kun tullaan Kipparin luokse haen sen tallista, vaihdan loimet ja lähdetään Ratsastuskeskus Ainoa kohti. 

Matkalla ehdin monesti todeta että olen yllättävän pirteä vaikka nukuinkin niin vähän ja monen muuta asiaa kerron jotka tulevat tällaisen ylipirteän Erican mieleen aamu seitsemältä. 

Kun saavutaan perille niin avaan takasillan, varmistan että hevosilla ei ole kuuma ja alan katselemaan mitä varusteita Kipparille tulikaan.

Kisakaveri Nella 

Otan hiljalleen Kipparin ulos ja pistän kuntoon. Vaikka Kippari onkin nuori niin käyttäytyi oikein mallikkaasti, pienen malttamattomuuden kera toki. Pistän vielä liinan kiinni ja varmistan että kaikki varusteet olivat paikallaan niin lähden hieman etuajassa kävelemään. Kilpailuiden alettua niin Cia kiipeää selkään ja riennän laittamaan Swassea edustuskuntoon. Katson Swassen varusteet valmiiksi ja otan sen ulos. Olen hieman varuillani ja kävelen kierroksen parkkipaikalla varmistaakseni että se on rauhassa - ihan varmuuden vuoksi, se on sentään ori, vaikka todella kiltti sellainen.

Kippari järvenpään aamussa

Huomaankin että Swassehan on se porukan vanhin ja viisain, se seisoo nätisti paikoillaan kun otan BackOnTrackit jaloista. Onneksi yksi kaveri sattuu paikalle kun kädet meinaa loppua kesken ja annan liinan hänelle. Saan Swassen helposti kuntoon ja kun se on valmis lähden kävelemään. Swasse on hieman ihmeissään asiasta kun toisesta, mutta on silti ihan rauhassa. Huomaan että Valtteri tulee kävellen ja suuntaan hänen luokse. Saan tiedon että Kippari hyppäsi hienon nollan 90cm luokassa, harmittaa tottakai kun en ehtinyt nähdä. 

Lähden Swassen perässä verryttelualueen suuntaan, käyn kysymässä että pääseekö jo sisään ja ilmoitan samalla ovivahdille että ei haluta mielellään muita hevosia "tunneliin" samaan aikaan kun me. Hän lupaa varmistaa asian että näin ei käy, ihanaa kun tomihenkilöt ottavat huomioon toiveemme, iso kiitos!

Kun päästän sisään, riisun loimen ja otan Valtterilta takin. Katselen verryttelyä hetken ja Cia tulee kertomaan että Kippari odottaa minua ulkona, mutta kaverimme voi pitää siitä kiinni Swassen radan aikana. Swassen verryttely sujuu oikein mallikkaasti. Kun stewardi huutaa nimen niin tiedetään että ollaan vuorossa. Menen valmiiksi katsomoon virittämään puhelinta videoimiseen. Swasse hyppäsi myös hienon nolla tuloksen ja sai myös punavalkoisen rusetin. 

Tässä luokkien välissä on hyvin aikaa riisua Kippari ja pistää se autoon Eskon seuraksi. Cia tuo minulle kuumaa kaakaota ja voileivän, juuri sitä mitä tarvitsen tähän kylmyyteen! 

Valtteri ja Cia menee kävelemään 100cm radan, niin jään Swassen kanssa odottelemaan. Siivoilen auton sivuluukkua samalla kun meidän se "hullu ori" lähes nukkuu liinan toisessa päässä. 

Valtteri tulee takaisin ja kiipeää selkään ja suunnataan verryttelyä kohti. Verryttely sujui ongelmitta ja pystyn hoitajana katsomaan vain ylpeänä tummaa oria kentän laidalla. Kun stewardi huutaa ratsastajan nimen niin siirrytään tunnelin kautta suureen kisahalliin. Swasse sai lähtömerkin hyppää hienosti 100cm radan 0-4vp tuloksella. Kourallinen herkkuja Swasselle suuhun ja paljon taputuksia kaulalle.

Otan Valtterilta hevosen ja kävelytän sitä hetken ennen kun alan riisumaan sitä. Kun se ei enään puuskuta niin riisun siltä varusteet ja siirretään Eskon ja Swassen paikkoja autossa. Työnnän vielä hevosille pienen tupon heinää nenän eteen ja suunnataan itse Ravintola Maneesiin  syömään. Ehdin pikaisesti syömään aurajuusto perunat ja kanaa ja suuntaan seuraavaksi Eskon luokse laittamaan sitä valmiiksi. Yritän itse saada auton puomia irti mutta heikolla tuloksella, yritän soittaa Valtteria apuun mutta eiköhän puhelimesta ollut akku loppu. No onnekseni Esko on niin rento tyyppi niin pystyn laittamaan sille suojat ja vaihtamaan loimet autossa vaikka onkin hieman ahdasta. Cia tulee juuri sopivasti ja soittaa Valtterin apuun. Valtteri tulee pelastamaan ja saadaan Esko ulos. Pistän Cian kanssa pikaisesti hepan kuntoon ja lähden kävelemään.
                 

Valtteri saapuu paikalle ja nousee selkään. Mennään kaikki yhdessä veryttelyyn ja Esko on oikein totisena taas. Tarpeeksi verryteltyä niin Esko pääsee suureen kisahalliin. Siellä Esko hyppää hienosti puhtaan 110cm radan ja saa punavalkoisen rusetin. Valtteri antaa hevosen minulle ja poistun hetkeksi ulos, päästään nopeasti takaisin sisään ja menen verryttelyn puolelle kävelemään. Siellä Esko saa hyvältä tutultamme paljon rapsutuksia ja huomiota, onhan se aika ihana poika :). Valtteri tulee pienen odottelun jälkeen takaisin selkään ja samalla kipaisen hakemaan itselleni kuuman kaakaon. Seuraan Eskon verryttelyä ja suuntaamme hetken päästä siirrytään suureen kisahalliin. Siellä Esko hyppäsi 120cm radan yhdellä pudotuksella.

Kävelytän vielä Eskoa hetken ennen kun riisun sen ja pistetään autoon. Kun kaikki hepat on juotettu ja hoidettu niin päästään kotimatkalle. Kotimatkalla jätetään Kippari omalle tallilleen ja kotitallilla hoidetaan hepat ja puretaan auto. Kun kaikki asiat on hoidettu päästänkin tallilta pois. Suunnataan mäkkärin kautta syömään ja sen jälkeen lähden junalle. 

Mitäs piditte tällaisesta erillaisella tyylillä kirjoitetusta postauksesta? Tässä oli vähän tarkempaa kertomusta että miten kisapäivä sujuu! 

Kiinnostuksen puute?

Minä se vannoutunut heppatyttö, joka aina pyöri tallilla, joka aina halusi kisata ja kehittyä. Minä se nykyinen 18 vuotias tyttö joka vieläkin haluaa ratsastaa niin paljon kun sielu sietää, mutta mitä minä haluan tältä harrastukselta?

Skidi on ollut elämäni opettavaisimpia hevosia, sen kanssa olen menestynyt, saavuttanut asioita mitä en ikinä olisi uskonut, oppinut ratsastamaan ja pitänyt hauskaa. Skidin kanssa olen odottanut joka ikinen vuosi sitä kisakautta kun kuuta nousevaa, sitä että pääsee taas kentille näyttämään parastaan.

Tänä talvena tilanne ja odotukset ovat aivan erillaiset - miksi?

En itseasiassa itsekkään tiedä. Haluan vieläkin ratsastaa, oppia, tehdä erilaisia hevosia ja nähdä tätä maailmaa hevosten kanssa. Tulevalle kaudelle ei ole mitään odotuksia. Haluan tottakai kilpailla, mutta en halua sitä painetta että pitää laatia itselleni kisakalenteri ja laittaa tavoitteita. Skidi alkaa olemaan vanha, mutta se on hyvässä kunnossa. Haluan sen kanssa tästä edespäin pitää hauskaa, treenata hyvän mielen mukaan. Kisata pieniä luokkia ja pitää meidät molemmat hyvällä mielellä. Skidi on ihana hevonen siinä että se aina yrittää parhaansa, aina innoissaan lähdössä töihin ja aina opettaa minulle uutta. Sen takia se onkin maailman paras. 

Aika kultaa muistot, 2013 

Tottakaihan minä haluan kisoihin ja saan sen toteutettua sillä että olen onnellisesti hevosten groomina. Minulle se riitti vallan mainiosti viime kesänä eikä minulla edes ollut sitä suurempaa hinkua takaisin radoille. Joskus minä toki ajattelin - vitsi kun olisi kivaa päästä taas. 

Kun Skidi pääsi sairaslomaltaan syksyllä niin en pistänyt suurempia odotuksia. Minulle kelpaa nykyään hyvin se että Skidi on se kotona oleva höntsäilyhevonen jolla äiti nykyään innoissaan treenaa ja se että pääsen itse jatkuvasti valmentautumaan. Skidi on se koko perheen rakas josta ei ikinä luovuta ennen kun on oikeasti pakko. Se on meidän koko perheen lemmikki. 

Mutta mistä minä tiedän luovuttaako joku huomenna hevosensa minulle. Vai saanko minä vain seistä koko ensi kauden kisakentän laidalla jännittämässä kun hoidokit kisaa. Mutta minua asia ei ollenkaan haittaa, olen tyytyväinen elämäntilanteeseen missä olen. Saan nähdä näitä kisoja silti ja pitää hauskaa ystävien kanssa. Siihen olen ollut tyytyväinen viimeisen vuoden. 

Parhaillaan treenimotivaationi on huipullaan Skidin kanssa. Olenhan minä saanut taas ratsastaa sitä monta viikkoa peräkkäin pelkästään itse ja se on toiminut niin älyttömän hyvin. Esteillä on löytynyt todella hyvä yhteinen sävel. Skidi on vain yksinkertaisesti paras!

Skidin kanssa syksyllä -05 :D

Kiitos 2015

2015 oli aivan erillainen kun olisin osannut odottaa. Silti 2015 toi paljon iloa, surua, pettymyksiä, oivalluksia ja todellakin paljon muutoksia. Koko 2015 oli todella tapahtumarikas, kuviot muuttuivat tiuhaan tahtiin ja hauskaa osasin pitää!

TALVI

Talvella treenattiin Skidin kanssa tiuhaan tahtiin ja odotettiin tulevaa kautta innokkaana. Sain pyynnön että jos haluan ja jaksan niin saan tulla mukaan hoitamaan kisohin. Talvella käytiin Skidin kanssa myös parit kisat, todella hunolla menestyksellä kylläkin. Skidi toimi silti todella hyvin sileällä. Koululla homma sujui ja pääsin ratsastamaan paljon eri hevosia!

KEVÄT

Keväällä tuli taas tummia pilviä minun ja Skidin ylle, Skidi alkoi ontumaan. Eli hevonen poissa pelistä. No kävin keväällä ahkerasti Cian ja Valtterin kanssa ahkerasti kisoissa. Koulussakin meni ihan ok, yllättävän paljon vaikeuksia sain itselleni aikaan. Mutta nekin saatiin selvitettyä. Ratsastin koulussa jonkin verran. Skidi kävi klinikalla ja sen takajalka hoidettiin. Sanottiin että se tulee kuntoon kesäksi

KESÄ

Kesällä minulla oli tottakai lomaa. Kesä meni pitkälti niin että olin kisoissa, töissä ja koululla. Kesä oli kivaa aikaa taas ja varsinkin kun sain olla niin paljon mukana kisoissa. Skidi alkoi ontumaan toista jalkaa ja sen takia vietiin klinikalle, jossa saatiin 2kk hyppykieltoa josta selvisi myöhemmin että turhaan. Saatiin kuitenkin ratsastaa Skidillä täysin normaalisti sileällä.

Hyppylomalta palailua elokuussa

SYKSY

Syksy tuli ja kouluun piti palata. Kouluun lähdin uusin tuulin ja sainkin paljon ratsastaa eri hevosia. Kisakausi alkoi myös rauhoittumaan ja viikonloput eivät enään olleet niin kiireisiä. HIHS tuli ja meni ja siellä meni kaikki päivät hevosenhoitajana. Skidin kanssa päästiin takaisin kisakentille, ei millään super tuloksin mutta saatiin ainakin pitää hauskaa. 

Tein vielä tästä vuodesta pienen koostevideon. Toivottavasti pidätte!