keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Valtterin valmennus 27.12

Heippa! Nyt on vuorossa pitkästä aikaa tuoreita valmennus kuulumisia. Minulla oli Valtteri Reilinin valmennus sunnuntaina 27 päivä.
Tulin tallille hieman myöhässä sunnuntaina mutta onneksi äiti oli laittanut yhden pikkulapsen harjaamaan Skidiä. Pistin sen siitä aika nopeasti kuntoon ja suuntasin kohti maneesia. Kävelin aika kauan kun Empulla oli valmennus ennen minua niin heillä venyi hieman. Mutta alkuverkoissa Skidi tuntui itseasiassa todella hyvältä. Liikkui alusta todella rentona ja kropastaan hyvin läpi.

Kun Emppu lopetti valmennuksensa niin Valtteri aloitti minun rääkkäämisen. Aloitettiin siirtymisillä, ensin käynti-ravi ja sitten ravi-laukka. Valtteri halusi että ratsastan siirtymiset enemmän jalalla ja että niistä ei tulisi töksähteleviä. Skidi on herkkä istunalle ja haluan helposti ratsastaa liikaa. Kun oltiin tehty tarpeeksi siirtymisiä niin aloitettiin hyppääminen.

Aloitettiin tehtävää ristikoiden kanssa. Tehtävässä minun piti keskittyä että saan Skidin hyvin pohkeen eteen ja ympärille. Niin että se ei kiukuttele pohjetta vasten.



Tehtävä meni ihan hyvin mutta minulla oli todella vaikeaa saada se oikeen pohkeen ympäri, mutta se on Skidille se huonompi suunta. Tultiin vielä samaa tehtävää vaan pystyjen kanssa ja siinä sain Skidin paremmin ratsastettua pohkeesta läpi. Skidi haluaa aina sanoa pohjetta vastaan ja sen takia olen luopunut kannuksista hypätessä.



Jatkettiin sellaisella tehtävällä että otettiin voltit pois ja lisättiin sarja. Skidi oli taas alussa aika pohkeen takana mutta sain sen tehtävän aikana hyvin sen eteen. Sarjalle tultaessa toin hevosen kyllä niin huonosti että ei mitään rajaa. Naureskelin sen jälkeen että kiltti hevonen joka hyppää molemmat osat vaikka tuon kuinka vinosti.




Tultiin sen jälkeen samaa tehtävää vaan isompana. Skidi tuli todella hyvin kaikki ja se oli kerrankin kokoajan pohkeen edessä.



Tultiin vielä lopussa sarja isompana ja Skidi tuli todella hyvin!



Koko valmennuksesta jäi todella hyvä fiilis! Skidi toimi todella hyvin ja sain paljon uusia vinkkejä Skidin ratsastamiseen. Valtteri halusi että ratsastan Skidiä paljon lyhyemällä ohjalla ja todella paljon jalalla. Se auttaa minua saamaan Skidin paljon enemmän ylöspäin hypyssä.
Pidän muutenkin paljon Valtterin valmennuksista, hän osaa kertoa todella hyvin ja saa minut helposti ymmärtämään mitä haluaa minulta ja hevoselta.

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Hienoja hevosia!

Viime viikkoina on allani ollut taas kaikkea nelivuotiasta nuorista vanhoihin kisahevosiin. Päiviin olen ehtinyt saada neljä ratsua mahtumaan. Olen jopa ehtinyt ratsastaa Skidillä kokonaisen viikonlopun sen kanssa ehdin mennä sileällä, maastoilla ja käydä äidin estevalmennuksessa.

Viime viikon maanantaina ehdin koulun jälkeen käydä ratsastamassa Ambrosian. Ammu oli yllättävän kiva ratsastaa ja sainkin siitä ihan kivoja puolia esiin. Tein nuoren hepan kanssa paljon siirtymisiä ja keskityin siihen että se kulkisi tasaisena edestä. 

Tiistaina minulla oli päivystysvapaata. Joka tarkoitti sitä että jos on ollut päivystyksessä viikonlopun niin sinulla on aina Tiistai vapaata. Lähdin jo puoli yhdeksäksi talliin ja löysinkin itseni Ambrosian selästä. Pääsin Ammun kanssa opettajamme tunnille, se auttoi minua todella paljon ja sain uusia vinkkejä sen ratsastukseen. Sain sen edestä paljon tasaisemmaksi ja mukavammaksi. 
Iltapäivällä sovin että menen ratsastamaan Jonten. Sillä ratsastin itsenäisesti ja se osottautui oikein mukavaksi! Sain sen ihan hyvin jalasta eteen ja se oli oikein mukava kädelle. Tein sen kanssa paljon väistöä ja avoja!


Keskiviikkona oli sitten taas koko päivä koulua ja ehdinkin vasta koulun jälkeen taas Ambrosian selkään. Ratsastin Ammun taas sellaiset 40min, sillä on parhaillaan aika huono kunto ja sitä on vaan kasvatettava rauhassa. Huomasin että Ammu alkaa olla aika minun säädöilläni ja alan hiljalleen löytää sitä vähän alleni. Nuorten kanssa on niin kiva tehdä töitä kun niiden kanssa huomaa hetkessäkin sen edistymisen! Kävin vielä sen jälkeen juoksuttamassa kaverini ponin joka on niin syötävän suloinen tapaus!
Syötävän suloinen joo mutta aivan kamalan likainen!

                     
Ammu!
Torstai oli myös todella hevostäytteinen päivä. Minulla oli heti aamusta tallia ja pistettiin luokan kanssa vauhtia että ehditään ratsastaa. Sain ensimmäiseksi ratsuksi Welfinin, joka oli ihan ok ratsastaa. Hieman hankala taas vasemmalle mutta pienen jumppailun jälkeen se oli hieman parempi. Hypättiin Welfinin kanssa, se oli yllättävän rauhallinen ja olen hieman päässyt jyvälle että miten sen kanssa oikein esteillä toimitaan. Tehtiin aika yksinkertaisia tehtäviä ja olin hyvillä fiiliksin estetunnin jälkeen!
Seuraavana ratsuna oli heti Ambrosia, senkin kanssa oli luvassa esteitä. Senkin kanssa meni estetunti todella hyvin! Alussa halusin itse ratsastaa hieman liikaa taaksepäin mutta loppujen lopuksi annoin sen vain olla ja tulla esteille. Olin niin fiiliksissä näiden tuntien jälkeen ja innoissani!

Minulla oli Torstai iltapäivä vapaa ja kyselin että onko mahdollisuutta päästä vielä ratsastamaan. Minulle valikoitui ratsuksi vanha herra Gigolo joka on elämässään hypännyt ihan isojakin luokkia. Meillä oli senkin kanssa estetunti. Viimeksi kun kävin Gigolon kanssa estetunnilla niin en edes aluksi saanut sitä puomin yli. Tällä kertaa meni todella hyvin edelliseen kertaan verratuna. Ei tullut yhtäkään kieltoa ja sain sen hyvin tuotua esteille. Minun piti vain pitää tasaisesti tukea ja pitää hevonen pohkeen ja ohjan välissä!



Perjantaina meillä oli taas tallia. Mentiin heti ratsastamaan ja tehtiin sellainen 30min verryttelyratsastus, ihan vain niin että hevoset pääsevät availemaan jumejaan eiliseltä estetunnilta. Welfin oli oikein hyvä ratsastaa ja sain sen kivasti läpi molemmilta sivuilta.
Koulun jälkeen pakkasin äkkiä tavarat ja lähdinkin kotiin. Kotiin saapuessani menin heti tallille ja lähdin ratsastamaan Skidiä, jolla olin viimeksi ratsastanu kaksi viikkoa sitten.
Äiti on kehunnut että Skidi on ollut erittäin hyvä ratsastaa viimeaikoina. Ai että Skidi oli niin hyvä ratsastaa! Fiilistelin vain sen selässä ja hymyilin vain ratsastuksen läpi!

Kävin lauantaina maastoilemassa Skidillä. Oli kyllä oli hieman extremee koska vettä tuli vaakatasossa ja tuuli oli sen mukainen. Onneksi Skidi on niin maastovarma hevonen että sen kanssa voi mennä säässä kun säässä maastoilemaan. Skidi oli hyvin innoissaan ja uskalsin päästellä myös hieman kun pohjat olivat sen verran hyviä pitkän sateen jälkeen.

Sunnuntaiksi oltiin äidin kanssa sovittu estevalmennus. Estevalmennuksessa oli luvassa jumppasarjaa, yksittäistä pystyä ja puomi-okseri linjaa. Nopean alkuverkan jälkeen, jossa Skidi oli älyttömän hyvä! tultiin kavaletteja. Sain kavaleteillä Skidin yllättävän hyvin pohkeen ympärille ja se tuntui todella hyvältä! Siirryttiin sitten jumppasarjalle joka meni myös ihan hyvin. Tultiin sen jälkeen pieni rata ja sen jälkeen sama rata vaan että äiti nosti esteitä. Skidi oli todella hyvä! Se oli ehkä hitusen puomeissa kiinni mutta ei ottanut yhtäkään puomia!
Olen myös tehnyt paljon varustemuutoksia Skidille, olen vaihtanut esteille Waterford kuolaimen takaisin, sillä se ei muutu vahvaksi. Otin myös martingaalin pois, saan sen paljon paremmin nostettua ylös edestä ilman sitä. Itse olen myös ottanut kannukset pois, koska saan ratsastaa rohkeammin pohkeella niin että Skidi ei ala protestoimaan.




Olin hieman väsynyt estetunnin jälkeen
Maanantaina oli toki heti luvassa kouluun lähtö. Löysinkin itseni heti koulun jälkeen Ambrosian selästä. Ammu oli ihan ok ratsastaa, hieman liian energinen mutta sain sen lopussa ihan kivaksi.
Tiistaina minulla oli koulun jälkeen luvassa estevalmennus Ammun kanssa. Se oli todella hyvä, hypättiin innari väleillä olevaa jumppasarjaa. Tultiin sitä aika monta kertaa niin poni onnistui hieman väsähtämään. Se sitten kostautui rataa ratsastaessa kun en itse ollut ihan hereillä ja en tajunnut ratsastaa tarpeeksi eteen. Olen aina tottunut siihen että Ambrosia on esteillä aika eteenpäin.
Mutta sain pari onnistunuttakin hyppyä mukaan!



Sellaisia kuulumisia tänään! Toivottavasti oli teidän mielestä kiva postaus!

tiistai 8. joulukuuta 2015

Kisakausi 2015

Kisakausi 2015 meni minun osalta hieman mönkään mutta ajattelin silti hieman eri tavalla kerrata kisakautta.

Starttasin itse kaudella 2015 22 kertaa ...
... kolmella eri hevosella...
...josta viisi oli koulustartteja..
..josta vain kaksi oli 2-tason kisoja..
.. eikä yhtäkään puhdasta rataa Skidillä.

Niin mitä tuohon oikein sanoisi. Aika suuri pettymys koko kausi, 22 startista olen saanut neljästä ruusukkeen. Kolme niistä on Amalilla ja yksi Skidillä. Kirjoitin viime vuonna blogiin näin tämän vuoden tavoitteista "Tarkoitus tänä vuonna on hypätä 2 ja 3 tason kilpailuja. Saada hyviä 110cm ratoja, niihin sainkin jo viime vuonna aika hyvin rutiinia ja ne alkoi onnistumaan! 120cm radoille paljon paljon enemmän rutiinia, ne on pakko saatava rullaamaan. Minun on pakko saada oma "pelko" päästä pois, alkaa ratsastamaan. Aloitetaan ihan 1 ja 2 tasolta niiden kanssa ja sitten joskus kun hyvältä niin siirrytään 3 tasolle. Tarkoitus olisi Junnucuppia päästä starttaamaan, ensimmäiset osakilpailut käydään ainakin hyppäämässä koska sillon on vielä 115cm tasolla. Otan kaikki radat tällä kaudella ihan maltilla, rauhassa ja oikeasti ratsastan. Myös aluemestaruudet on pakko taas käydä hyppäämässä!"  Enhän minä päässyt lähellekkään tavoitteitani. Mutta aina kun hevonen sairastuu niin pakkohan se on todeta et mihinkää ei pääse. No onneksi hevonen on taas kunnossa ja sen kanssa on ihanaa tehdä töitä! Harmittaa minua aivan älyttömästi että viimeinen junnuvuosi meni näin kun viime vuosi oli niin hyvä. Minunkin motivaatio on omaan kilpailemiseen myös aika hukassa, mutta eiköhän se kohta ala nousemaan!




 No Skidi päätti sairastua kesken kauden ja minut pyydettiin mukaan kisoihin hoitajaksi.

Kisoissa hoitajana..
..olen 78 kertaa varustanut hevosen kisasuoritusta varten..
..tehnyt keskimäärin 1400 lettiä..
.. ollut 20 eri viikonloppua ympäri suomea..
..käynyt 11 eri kaupungissa kisahoitajana..
..nukkunut 36 yötä rekassa..
..tutustunut vähintään joka toisessa kisassa uuteen ihmiseen..
..hoitanut 10 eri hevosta..
..ne ovat tuoneet kotiin 47 ruusuketta..
..ja saanut suuren kasan ihania muistoja.

Varmaan joka ikinen on blogissa on huomannut että olen niin kiitollinen siitä että saan olla mukana kisoissa. Olen saanut niin paljon uutta oppia, saanut hoitaa ja ratsastaa niin hienoja hevosia. Toivon mukaan olen vielä ensi kaudella mukana ja saan hoitaa näitä upeita hevosia.





torstai 26. marraskuuta 2015

Mitä minulle kuuluu?

Nyt kun en ole hetkeen kirjoitellut oikein mitään kuulumisia, niin viime postaus oli Skidin kuulumiset ja nyt on vuorossa minun.
Käyn koulua jatkuvasti, nyt hieman paremmalla tuloksella kun otin itseäni hieman niskasta kiinni.
Olen ollut neljä viikkoa ratsupuolella. Ratsuja on löytyt nelivuotiaista vanhoihin pappoihin. Ja kaikkea maastoilusta vaativiin estetehtäviin.




Mieleenpainuvin päivä oli varmaan tämän viikon keskiviikko. Oltiin kahdestaan yhden toisen osaavan tytön kanssa ratsupuolella. Hoidettiin äkkiä talli pois alta ja sen jälkeen laitettiinkin Welfin ja Amal kuntoon. Sain ratsuksi Welfinin ja vuorossa oli estetunti. Meillä oli todella kiva tehtävä. Maneesin yksi pitkäsivu oli täynnä innariväleillä olevia kavaletteja. Tunnin lopussa opettajamme pisti sen sarjaksi ja lopuksi hypättiinkin ihan kivan kokoista estettä sarjan viimeisenä esteenä. Welfin oli koko tunnin läpi niin hyvä ratsastaa!
Hikinen mutta tyytyväinen heppa
Tunnin jälkeen opettajamme kysyi että mitkä hevoset haluttaisiin ottaa iltapäivällä. Oltiin aamulla aijemmin heitetty vitsiä tytön kanssa että olisi kiva ottaa jotkut hepat millä ei olla paljoa ratsasteltu. Niin pyydettiimpä kilttejä ja varmoja Javea ja Jonttea. Minulle osui kiva pikkuruuna Jontte ja näidenkin kanssa oli luvassa hyppyjä. 
Ja oli niin kivaa hypätä Jontella. Se oli hieman erillaisempi kun ne hevoset mihin olen tottunut, mutta tykkäsin siitä kovasti!

Jontte tyytyväisenä estetunnin jälkeen

Eräs päivä Tas sai toimia ratsuna

Kävin viime viikonloppuna Riders Galassa. Oli taas niin kiva tapahtuma, isot kiitokset järjestäjille.


Tästä tuli nyt aika lyhyt ja enemmänkin kuvapainoittenen postaus. Mutta toivottavasti kelpaa!

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Skidin kuulumisia

Blogin päätädestä ei ole pitkään aikaan kirjoitettu tänne. Mutta Skidille kuuluu oikein hyvää.
Se ottaa nykyään aika rennosti ja maastoilee paljon. Äiti on innostunut hyppäämään sillä aika paljon ja treenaa sillä innoissaan.


kuvat c) Janna Nousiainen

Olin jopa eräs päivä katsomassa kun äiti hyppäsi Skidillä ja otin pari videoo teille. Äiti hyppää Skidillä aika erillaisella tyylillä kun minä. Hän on paljon irti satulasta ja ratsastaa todella paljon jalalla. Kun minä taas istun todella paljon satulassa ja olen hieman irti jalalla. 


Olin itse Skidillä viime perjantaina kavalettitunnilla. Skidi oli todella hyvä koko tunnin läpi. Olin vaihtanut sille kumikolmipalan takaisin joka oli ihan hyvä valinta, mutta Skidi avasi aika paljon suuta taas kun tein alkuverryttelyä. Skidi oli myös aika villi ja kun alussa mentiin osia tehtävistä niin kavalettien jälkeen se lähti ja heilutteli päätään iloisesti.. Tulin vielä lopussa myös yhden radan mihin äiti nosti esteitä. Se meni todella hyvin ja en säätänyt Skidiä ollenkaan turhaan vaan annoin sen vain olla.




Olen viime aikoina ratsastanut aika vähän Skidillä. Mutta siitä on pidetty hyvää huolta ja se saa nauttia elämästään.

tiistai 17. marraskuuta 2015

Ken tietää, Barbie ei.

Viimeaikoina minulla on paljon pyörinyt päässä kysymyksiä - teenkö mä nyt niitä oikeita päätöksiä?, Haluanko minä tehdä näitä asioita koko elämäni?

Oma vastaukseni on tosiaankin se - en minä tiedä. Olen paljon miettinyt sitä että mitä haluan oikeasti elämältäni, olen oikeasti jo 18 ja kohta pitäisi jo tietää asioita.

Olen myös miettinyt tätä harrastusta todella paljon, haluanko minä tätä. Tottakai haluan olla hevosten parissa haluan ratsastajana kehittyä, kilpailla ja ratsastaa. Mutta parhaillaan minulla ei ole vain hevosta siihen. Kyllähän Skidi riittäisi vielä kuinka pitkälle mutta sen ikä alkaa tulla vastaan. Sen kanssa ei enään voi loputtomasti kilpailla. Olen myös huomannut että minulla on kiinostus kilpailemiseen täysin hukassa. Suurin syy varmaan siihen että olen antanut periksi sille että minä menstyisin. Olen jo hyväksynyt sen että minä aina mokaan ja minulle tulee se pari puomia.

Aina kun avaan bloggerin ja olen kirjoittamassa uutta postausta eksyn aina viime kesän postauksiin. Viime kesä oli ihanaa aikaa, Skidi toimi, pyörittiin kisoissa ja elämä hymyili. Nyt minusta tuntuu että ylläni on jatkuvasti tumma pilvi joka ei lähde ikinä pois ja joskus pilven reunalta kurkistaa aurinko joka tuo toivoa mutta sitten se lähteekin yhtä nopeasti kun tulikin. Minun pitäisi parhaillaan saada elämälleni päämäärä mitä minä oikein haluan tehdä.
Onhan tätä harrastusta todella vaikea jatkaa kun ei vain ole riittävän hyvää hevosta alla.
Ainoat kansalliset mitä ikinä ollaan päästy
Eniten minua ärsyttää oma asenteeni tähän koulunkäyntiin, olen ja varmaan saan jatkossa tämän kautta hienoja mahdollisuuksia. Täällä on ihmisiä jotka voi ja haluavat auttaa minua eteenpäin ratsastukessa. Mutta omissa tyhmyyksissäni niin olen tottakai jättänyt koulua tekemättä ja sehän ei tuo ihmisille paljon luottamusta. Minun on pakko alkaa ottaa vastuuta, en ole enään se 15v tyttö joka voi tehdä mitä haluaa. Olen 18, aikuistumassa, parin vuoden päässä minulla pitäisi olla stabiili elämä jossa tiedän mitä haluan tehdä. 

Tämä on asia mikä minun on vain pakko tehdä. Isäni sanoi minulle pari viisasta sanaa - elämä ei ole enään vain juhlimista ja hevosia. Olet 18 kohta on aika ottaa jotain vastuuta. Isäni on aina ollut ihminen jota loppujen lopuksi kuuntelen ja uskon. Minulla on onneksi myös ympärilläni ihania ihmisiä kenestä en ikinä voisi luopua. Hekin saavat minut heräämään todellisuuteen ja takaisin jaloilleni. 
Nämä kaksi 

Mikä päivä minä aikuistun, sen tiedän vain minä. Nyt minun on pakko tehdä päätöksiä, en voi enään vain hengailla haluamani mukaan. 
Ensimmäinen päätökseni on ainakin se minkä tein tänään. Se että nyt minä todellakin hoidan sen koulun kuntoon, ei enään turhia poissaoloja. Pakko on pistää asiat tärkeysjärjestykseen. 

Tämä 


maanantai 19. lokakuuta 2015

Mistä sitä alottaisi?

Niinpä mistä oikein alottaisin, tässä on tapahtunut viime postauksesta kaikenlaista kivaa. Syksykin on jo saapunut ja talvi odottaa ovella. Sen huomaa siitä että hevosia on tullut klipattua paljon viimeaikoina..

Omien kotikisojen jälkeisenä viikonloppuna lähdin Ypäjälle, hoitajan tehtävissä pitkästä aikaa. Sieltä ei olekkaan mitään erikoisempaa kertomista.
Viikolla sen jälkeen olin toki koulussa, viikko meni hevosia ajellen ja Jessen kanssa treenaamiseen. Kyseisen viikon perjantaina Jesse tuli meille kotiin. Viikonloppu meni siinä että näytettiin hieman äidille että millainen Jesse oikein on jne. Kyseisenä sunnuntaina meillä oli estetunti, minä hyppäsin Jessellä ja Emma eli Jessen omistaja Skidillä. Estetunti meni ihan hyvin, oltiin molemmat tyytyväisiä ratsuihin ja molemmat toimi todella hyvin.

Videosta näettekin että Emmalla ja Skidillä meni todella hyvin. Skidi on todella hyvä opetusmestari ja maailman varmoin hevonen hypätä. Teki Skidille todella hyvää hypätä vähän pienempää niin että sitä ei lähde enempiä säätelemään niin kun minä itse teen. Oli mukavaa katsella kun hevonenkin nautti asiasta täysin!

Jessen kanssa etsitään parhaillaan vain paljon luottamusta ja niin että se saisi kivoja kokemuksia. Kävin sillä edellisellä viikolla erään toisen valmentajan valmennuksessa joka loppui täysin fiaskoon. Hevosella on yksinkertaisesti niin itseluottamus alhaalla että sen kanssa on pakko aloittaa lähes alusta.



Huomaattekin videosta että meillä meni todella hyvin! Jesse oli todella hyvä, vaikka se olikin hieman jännittynyt niin saatiin sille paljon hyvää mieltä! Ei hypätty todellakaan mitään suurempia, vain silleen että hevonen sai hyviä fiilikisä ja niin että se tykkäisi asiasta.

Estetunnin jälkeen pakattiinkin Skidin kamat kasaan, laitettiin se kuljetuskuntoon ja ajeltiin sen kanssa koululle. Skidi tuli meidän kanssa mukaan kun Jesse jäi äidin luokse.
Viikko Skidin kanssa koululla meni todella kivasti, se sisälsi hiittisuoralla laukkailua, estehyppelöä ja pari koulutreeniä.

Viikon jälkeen vietiin Skidi takaisin kotiin ja Jesse pääsi todella onnistuneen viikon jälkeen kemiöön. Jesse on toiminut kyseisen viikon jälkeen todella hyvin, se on ollut rento, rauhallinen ja todella miellyttävä ratsastaa. Hyppäsin sillä viime tiistaina ja oi että! Allani oli hevonen joka oikeasti oli rento, odotti esteiden välissä ja oli innoissaan! Ihan innolla odotan että mitä Jessestä oikein tulee! Ensi postauksessa hieman HorseShowsta juttua!

lauantai 10. lokakuuta 2015

Esittelyssä nuoriso!

Otsikko kertookin aika paljon. Ratsastan säännöllisesti koulun kahtaa nelivuotiasta, olenkin postauksissa niistä kertonut sillon tälloin mutta nyt saattekin hieman kattavamman postauksen heistä!

Quentin Brus, hänestä olenkin ennen kertonut aika paljon täällä. Quentin on vuonna 2011 syntynyt ruunikko ruuna. Quentin on iso 180cm korkea poika, se on ratsastaessa oikein yhteistyö haluinen, hieman hidas kaveri. Hän on hieman ikäisiään jäljessä, sille tehtiin hyvä perusta sisäänratsastaessa mutta sen jälkeen poika jäi ajan puutteen takia seisomaan. Kesäloma teki sen koolle hyvää, se sai kasvaa rauhassa ja nykyään se onkin aika hyvin tasapainossa. Olen Quentinin kanssa tehnyt kaikista eniten ja pisimpään töitä. Siitä onkin muodostunut ihan kiva ratsu ja tästä jatketaan ihan mukavaa ratsun uraa sen kanssa. Mitään suurempia tavoitteita sen kanssa ei tottakai ole, saa nähdä mitä aika tuo tullessaan. Ollaan päästy yhdet pienet harjoituskisat sen kanssa mutta kuski jätti aivot taas narikkaan ja ratsasti kuin apina.


























Seuraavana vuorossa onkin Ambrosia. Ammu on oikein mukava, vuonna 2011 syntynyt pieni näpsäkkä tamma. Sillä löytyy todellakin sitä työmotivaatiota ja innokkuutta tähän touhuun. Se on Quentinin kanssa aivan eri maata, sillä löytyy kokoa vain 155cm, paljon innokkaampi ja paljon enemmän ratsastettu. Se on suurella vatsalla ja sydämellä varustettu. Ammun kanssa olen työskennellyt huomattavasti vähemmän ja sen takia on nappulat sillon tällöin hukassa. Sen kanssa on aina kiva tehdä töitä ja sen kanssa ei ikinä tule tylsää. Ambrosian kanssa ei myöskään ole mitään suurempia tavoitteita kun että saada hevosta eteenpäin ja hyväksi ratsuksi!



Viimeisimpänä on esittelyssä on Chester Z, eli Jesse. Jesse ei varsinaisesti nuorisoa enään ole, mutta on uusi tuttavuus. Jessen omistaja pyysi minua kouluvuoden alussa minua ratsastamaan ja auttamaan häntä hevosensa kanssa. Jesse on kahdeksan vuotias puoliveriruuna joka on ihan hypännyt 120cm luokkia ja tehnyt jotain elämänsä aikana. Ikävä kyllä se on hieman hankala ratsastettava ja jännittyy aivan liian helposti ja sen takia sitä on ymmärretty hieman väärin. No onneksi ollaan Jessen omistajan kanssa löydetty todella hyvä yhteinen sävel ja ollaan Jessestäkin saatu ihan kiva ratsu, vaikka töitä on todella paljon jäljellä. Jesse kävi jopa hieman meillä kotona viikon äidin ratsutuksessa kun Skidi olesekeli koululla.



keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Ollaanko me aivan hulluja?

Onko tässä harrastuksessa oikein järkeä?


Tuo on kysymys minkä olen kysynyt itseltäni monesti. Onhan tämä aika sairas harrastus. Tähän menee suuret määrät rahaa, aikaa ja tuskaa. Mieleen herää seuraava kysymys - ollaanko me aivan hulluja? Ollaanhan me perjaatteessa, mutta mitä ei tekisikään sen eteen että pääsee tekemään tätä.
Tässä on oma huumeensa, me nautitaan siitä kahden minuutin kisasuorituksesta täysin siemauksin vaikka menisi kuinka surkeasti tai siitä että se hevonen meni sinne maastoon koska ei ennen ole vapaaehtoisesti mennyt.

Tässä parin viime viikon sisällä olen miettinyt että kuinka vakavasti otan tämän harrastuksen. Kesällä Skidin saikun jälkeen päätin että en ollenkaan enään ota kisaamisesta mitään suurempaa stressiä, pidetään vain hauskaa. Aluemestaruuksissa meillä oli todella hauskaa eikä pari puomia haitannut ollenkaan. Kaksi viikonloppua sitten olin kotona seurakisoissa jossa tuli yksi keppi matkaan, joka oli täysin oma moka. Hyppäsin vielä saman radan vaan isompana, koko rata meni niin sähellsykseksi että puomeja tuli aivan liikaa.

Kaikkihan tässä lajissa haluaa onnistua. Opettajani sanoi todella hyvin - tässä lajissa harvat pärjää. Ne jotka sieltä pohjamudasta jaksaa nousta ylös, ovat niitä oikeita voittajia. Koska sieltä on yllättävän hankala nousta. 
Vaikka kuinka monesti olen halunnut antaa Skidin kanssa periksi ja ajattelen että nyt en enään jaksa sen kanssa näitä kisoja tarpoa. Niin aina minussa on se pieni kipinä mitä jos minä yritän kerran vielä. En halua antaa sen kanssa periksi, se on hevonen jonka kanssa voi päästä pitkälle. Vaikka sillä on varmaan parhaimmat vuotensa ohi, niin kyllä se minun tavoitteisiin vielä menee. Ei minusta ikinä tule mitään 160cm World Cup ratsastajaa. Tykkään kisata vain sen takia että se on kivaa, saan pitää hauskaa.

Minua ei perjaatteessa olenkaan haitannut kesällä ollenkaan että en päässyt kisaamaan. Nautin täysin siemauksin siitä että pääsin hoitamaan kisoissa. Mutta aina kun joku kysyi että miksi en itse kilpaile niin tuli se pieni taka-ajatus - olisihan se ihan kivaa jos pääsisi itse.
Ehkä minusta tuleekin vaan puskaratsastaja, ken tietää - barbie ei. 

lauantai 19. syyskuuta 2015

Kesä 2015

Nyt kun on virallisesti tullut syksy, niin on pakko hehkuttaa tämän vuoden kesää. Vietin taas aivan älyttömän kivan kesän joka ei ainakaan heti unohdu.

Minähän pyörin koko kesän kisahoitajan tehtävissä mukana ympäri suomea. Se toi paljon uusia kokemuksia, muistoja ja ystäviä. Käytiin Korpikylä, Ypäjät, Salot, Savonlinna, Hyvinkää, Hanko, Tuuri ja Helsinki. Kaikissa oli se oma ärsytys ja kivansa. Mutta ikinä en jäisi kotiin näistä reissuista.
Korpikylä Spring Tour

Salo Horse Show

Savonlinna Opera Games

Salo Riders Trophy 
Hyvinkää

Sea Horse Week
Sea Horse Week
Sea Horse Week

Ypäjä SM

Sea Horse Week

Skidi oli telakalla koko kesän, harmitti kovasti että se ei oikein päässyt starttaamaan mihinkään ja saatiin vaan ratsastaa sileällä. Mutta tekihän sekin todella hyvää.





Vaikka tämä kesä ei keleiltään ollut mikään kiva, mutta minä ainakin nautin täysin siemauksin koko kesästä ja odotan innolla seuraavaa kesää.








Tein vielä pienen videon kesästä toivottavasti katsotte!