Uusia tuttavuuksia ja sairastelua

Tuntuu että nykyään kirjoittelen teille melkein vain kuulumisia postauksia, eli erikoispostausideoita saa heittää! Varsinkin koulua koskevia! Viime viikolla tulin jo kotiin keskiviikkona, sairstuin oksennustautiin maanantai ja tiistain välisenä yönä sen jälkeen iski 39 asteen kuume. Perjantaina olinkin onneksi jo sellasessa kunnossa et uskalsin kiivetä hevosen selkään ja kävin kevyesti ratsastamassa Skidin. Skidi oli sillon oikein hyvä, vähän häslä mutta todella kuuliainen, kevyt ja rento. Tein ihan perus asioita, väistöjä, avoja ja siirtymisiä.

Koska muita kuvia ei ole.. :D

Lauantaina kävin Skidillä kevyesti maastossa. Sunnuntaina oli tavalliseen tapaan estevalmennus siitä ei ole mitään materiaalia, mutta meni ihan ok. Oli paljon hankaluuksia saada hevonen kaarteista ulos ja jotenkin se kuumui todella paljon. Mutta sillä oli taas kiima ja silloin neiti on vähän tavallista kuumenevaa sorttia...

Nyt on taas viikko koululla lähtenyt käyntiin. Itseasiassa minulla on päivystys tämän viikon niin olen viikonloppuna täällä. 

Maanantaina ja tiistaina kävin ratsastamassa itsenäisesti Amalin. Sain ihan uusia puolia pojasta esiin! Se oli todella hyvä ratsastaa molemmat päivät. Tein paljon siirtymisiä ja alussa ratsastin sen hyvin eteen alas että saisin sen kevyeksi. Suunnitelmani onnistui ja herra oli todella kevyt alusta loppuun. Sain kyllä ratsastuksenopettajalta kommenttia että seuraavalla kerralla pitää laittaa jalustimiin enemmän pituutta.. 

innokas ja iloinen Amal lähdössä töihin

Lähdin sitten keskiviikkona kun meillä oli vihdoinkin tallia eikä teoriaa innoissani tunnille ja toivoin että saan Amalin. Tunnen itseni ihan pieneksi lapseksi joka haluaa vain mennä lempihevosellaan...
Menin talliin ja aloin heittämään hevosia ulos. Sainkin siinä tiedon että en saakkaan Amalia vaan saan 4v kääntyvän Quentin ruunan. Olin aivan järkyttynyt kun kuulin että pääsen nuorella ratsastamaan. No ei kun hevonen kuntoon ja maneesiin. Juoksutin ruunan ennen selkään menoa ja ratsastuksenopettajamme neuvoi miten tulee toimia kun olen selässä jne. Kipusinkin selkään ja opettaja pyöräytti meitä pari kierrosta vielä liinassa ja sitten sainkin lähteä itsenäisesti uralle. Tein vain isoja pääty ympyröitä ja keskityin siihen että Quentin liikkuu eteenpäin.
Sain sitten heti seuraavana päivänä taas mennä Quentinillä, täysin itsenäisesti kun opettaja ei ollut paikalla. Ratsastin todella rauhallisesti, huomasin että olen todella varovainen sen kanssa. En halua tehdä mitään väärin niin ravailin ja laukkailin pari kierrosta molempiin suuntiin ja tein niin kun opettaja oli sanonut.

Hänen oli pakko maistaa narua

Tänään lähdin taas talliin sillä ajatuksella että hoidetaan talli ja ei ratsasteta. No ilokseni sain tietää että saan tänään vielä ratsastaa Quentinillä! Pistinpä hevosen kuntoon ja menin maneesiin. Otin todella rauhallisesti, koska tunsin sen olevan vähän näsynyt. Tein paljon pysähdyksiä, siirtymisiä ja ympyröitä. Otin ravia ja laukkaa ihan vain pari kierrosta molempiin suuntiin että en väsytä sitä liikaa. Tämä viimeinen päivä oli kyllä kaikista paras! Oli todella kivaa ja sain jopa kehuja opettajaltamme joka vahti meitä!
Nämä kolme päivää oli todella kiva kokemus että pääsin ratsastaa Quentinillä! En ole ikinä noin nuorta ja kokematonta hevosta ennen ratsastanut, oli todella kivaa oppia jotain uutta.

olisi kiva jos te lukijat kommentoisitte jotain, koska vaikuttaa siltä että minulla ei olisi ketään jäljellä täällä! :D

Katse menneisyyteen Osa 1: Vuko

Heippa! Minulla on hirmu vaikea tehdä mitään suurempaa ratsastushistoria postausta kun en ollenkaan osaa pistää asioita aikajärjestykseen. Niin päätin että teen tällaisia pieniä osia eri hevosista, tapahtumista tms. Ensimmäisessä osassa esittelen teille Vukon joka on Skidin lisäksi hevonen kenen kanssa tein suuren kehityksen ratsastuksessa.
Kerrompa ensin teille kuka tämä ihana herra oikein on:
Vuko on vuonna 1998 syntynyt Belgialainen Puoliveri ruuna. Hoitaessa maailman suloisin ja herttaisin. Hevonen jonka pitää nuolla ihan jokaista tavaraa, uskokaa kun hoidin tätä herraa minulla oli jokaikinen takki täynnä kuolaa. Ratsastaessa Vuko on hidas, osaava, köpelö ja omistaa maailman vaikeimman harjoitusravin, siellä ei oikeasti vain pysty istua! Vuko on hevonen joka rakastaa yli kaiken esteitä ja kisaamista.

Vuko talvi 2014

Miten Vuko tuli minulle niin tärkeäksi?:
Vuko tuli ratsastuskouluun syksyllä 2009. Etsinnässä oli "parempi" tuntihevonen jonka kapasiteetti riittäisi ainakin 100cm luokkiin. Vuko oli ehtinyt olla vain pari viikkoa suomessa ennen kun ratsastuskoulu osti sen. Olin sillon vasta 12 vuotta vanha ja satuin olla äidin kanssa mukana Vukon kokeilureissulla. Tottakai rakastuin Vukoon ensisilmäyksellä kun olin tuollainen pieni heppatyttö. Vuko saapuikin tallin pihaan 30.11.2009. Kilpailin sillon vielä eräällä lainaponilla joka oli vienyt minut 60cm luokista 80cm luokkiin. Kyseinen poni oli myynnissä/ylläpitokotia etsinnässä koko ajan, tarkoitus olisi ollut että olisin siirtynyt kilpailemaan Skidillä sen syksyn aikana mutta Skidi joutui yli vuoden pituiselle saikulle niin se ei tottakai ollut mahdollista.
Kyseinen poni sai ylläpitokodin ja aloitin Vukolla ratsastamisen. Vuko oli todella "klompsu" ja kömpelö kun se tuli meille, herra oli ja on vieläkin sellainen puomien kolkuttaja. Neljä viikkoa sen jälkeen kun Vuko saapui niin startattiin ensimmäisissä yhteisissä kisoissa. Hypättiin vaivaiset 60cm ja 80cm, otettiin molemmissa luokissa yksi pudotus. Mutta muistan että olin todella tyytyväinen. Tänä päivänä kun katson sitä videoo itken verta, kysyin jopa äidiltä miten hän on voinut päästää minut kisoihin kun meno on näyttänyt tuolta :D. Mutta olkaa hyvä Erica 12v estekisoissa!



Ilmeisesti treenattiin pojan kanssa koko talvi. Päästiinkin heti seuraaviin kisoihimme heti vuoden 2010 alkupuolella. Ne kisat olivat samalla meidän ensimmäiset ulkopuoliset kisat. Hyppäsin itse 80cm kun Vukon toinen kilpailija hyppäsi 90cm. Meidän osalta meni todella hyvin, sijotuttiin omassa luokassamme neljänneksi! Olin niin tyytyväinen pojasta!

Kevät tuli ja ratsastin jatkuvasti tunneilla lähes kokoajan Vukolla. Kisattiin omia ja ulkopuolisia seurakisoja ja päästiin siirtymään 90cm luokkiin. Vuko oli hevonen jolla oli helppo sijottua kunhan päästiin nollilla, sillä on niin pitkä laukka luonnostaan että pisti vain vähän kaasua niin aika oli hyvä. Kevällä alkoi syntyä pieni "ongelma" Vukon kanssa, se oli todella vahva edestä ja kuskasi minua aivan 6-0 radoilla. Nyt kun katselen videoita, niin joskus meidän meno oli jopa vaarallisen näköistä! :D Sinä keväänä otettiin Vukon kanssa ensimmäinen yhteinen voitto kotona seurakisoista. Tuossa alla on video siitä radasta, siinä näette kuinka tuo poika oikein kuskaa minua ympäriinsä!

Keväällä lunastettiin minulle aluelupa ja lähdettiin ensimmäisiin aluekisoihini. Ne meni kyllä aivan surkeasti. Vuko voi silloin tällöin vieläkin tehdä sitä kokemattoman ratsastajan kanssa että lähtee kuskaamaan vain ihan täyttä laukkaa ympäri kenttää. No pääsin kentälle ja heppa tekee tuon, tuuli paljon niin en kuullut olinko saanut lähtömerkin, ajattelin että alan hyppäämään niin saan hevosen keskittymään muuhun. Enköhän minä viisaana tyttönä lähtenyt ilman lähtömerkkiä... Eli hylätty siitä tuli..

Vuko kevät 2010

Kesällä startattiin parit aluekisat, ihan ok tuloksin, pudotuksia tuli yleensä se yksi. Loppukesästä oli aluekisat naapuri paikkakunnalla aluekisat jossa sijoituttiin seitsemännelle sijalle. Olin niin tyytyväinen, koska muistan että se oli aivan surkea rata mielestäni!  Syksyllä starttasin taas kotona ja lähitalleilla seurakisoja. sijoituttiin ja voitettiin tasaisesti. Startattiin vielä viimeiset yhteiset aluekisat Keravalla jossa hyppäsin 80cm ja 90cm, onnistuin mokaamaan kyseiset kisat totaalisesti ja putosin herralta ensimmäisen kerran.

Kerava syksy -10

Vuko toi minulle kyseisenä syksynä aivan suuren määrän ruusukkeita mukaan. Skidiä oltiin koko vuoden kuntoutettu ja minulla oli kyseisenä syksynä kaksi aivan upeaa hevosta millä kisata. Sijoituin ja voitin tasaisesti molemmilla. Parhain muisto tältä ajalta oli varmaan kauden viimeiset kisat, brobyssä. Hyppäsin Skidillä 80cm ja molemmilla 90cm, sijoituin Skidillä neljänneksi 80cm ja 90cm voitin Skidillä ja sijoituin toiseksi Vukolla!

Seuraava kausi lähti todella huonosti käyntiin, ensimmäisissä kisoissa lensin Vukolta niin että sain aivotärähdyksen ja kypäräni tottakai piti vaihtaa. Sitä seuraavissa suunnattiin Brobyhyn ja siellä onnistuin uusinnassa rysähtämään oikein kunnolla okserin sekaan. Seuraavissa kisoissa sijoituin taas Vukon kanssa toiseksi mutta menin oikein kunnolla Skidin kanssa nurin ja kypäräni piti silloinkin vaihtaa.

Kaikkien näiden epäonnistumisien jälkeen tulin siihen päätökseen että en enään jatka molemmilla ja tottakaihan se oli Vuko millä piti lopettaa. En yksinkertaisesti pystynyt ratsastaa noin kahta erillaista hevosta samoissa kisoissa. Sen jälkeen oli pakko "hyvästellä" tämä kisakumppani ja jatkaa Skidin kanssa. Tie Vukon kanssa oli kyllä hieno, se "valmisteli" minut vähän isompiin luokkiin että pystyin siitä jatkamaan Skidin kanssa. 

Vielä pieni video Vukon nuolemisesta! Hevonen mitä se nuolee on kotona tallilla sen suurin vihamies! :D

Vukohan asuu vielä tallilla, toimii ratsastuskouluhevosena. Herra on jo 17 vuotta vanha, rakastaa yhtä paljon vieläkin päästä kisoihin. Herra on vieläkin yhtä herttainen ja ihana, ainiin unohdinkin kertoa että Vuko on Skidin poikaystävä ja näiden kanssa on täysin mahdotonta lähteä mihinkään kahdestaan..

Kuluneen viikon kuulumiset

Minähän olen ollut oikein aktiivinen tämän blogin suhteen! Ajattelin myös kirjoitella jotain erikoispostauksia, eli ideoita saa antaa!
Tämä viikko kului aika rennosti. koulu meni tavalliseen tapaan. Ollaan menty aamulla talliin, heitetty hevoset ulos, siivottu karsinat, käyty ratsastamassa, annettu hevosille ruoat jne. Tällä viikolla minulle ratsuksi annettiin uusi tuttavuus Wielkpolski ruuna nimeltä Amal. Amal on ratsastaessa hieman sitkeä, vahva ja kuumeneva tapaus. Ensimmäiset kaksi päivää kun herralla ratsastin niin tehtiin tunnilla ihan perusasioita siirtymisiä, kaarevia uria tms. Olin kyllä ensimmäisenä päivänä herran kanssa niin hakusessa että epäilin muistinko edes miten hevonen ratsastetaan oikein päin, hävetti ja epäilin että ratsastuksenopettajamme ei päästä minua enään sen selkään. Seuraavana päivänä pääsin onneksi sen selkään kipusin taas seuraavana päivänä, se kerta menikin jo vähän paremmin! Sain sen osittain todella kivaksi, varsinkin vasemmassa laukassa ja loppuravissa. Huomasin ainakin yläselän lihaksista että kuinka vahva se oikein on. Ratsastuksenopettajamme saakin tasaiseen tahtiin huudella minulle "Erica se Amalin pää ylös! Se ei saa painaa kädellesi!"

Kolmantena päivänä tehtiin siirtymisiä ja väistöjä. Aloitin ratsastamisen ihan eri asenteella, sillä että keskityn vain siihen että Amal pysyy koko tunnin rauhassa, ei kuumene ja että saan sen kevyeksi kädelle. Suunitelmani onnistui todella hyvin ja sain Amalin todella kivaksi lopputunnista! Sain jopa kehuja opettajalta että se näytti kevyeltä! Amal oli koko tunnin todella kiva ratsastaa, sain mielestäni todella hyviä väistöjä aikaseksi ja siirtymiset sain tasaisiksi!

Hikinen poika tunnin jälkeen!

Perjantaina tulin tavalliseen tapaan kotiin. Olin vakkaritunnillani heti perjantaina, Skidi oli ihan hyvä. Tehtiin väistöjä, sulkuja ja vastalaukkoja. Skidi tahtoi vähän kuumua, mutta vasemmalle sain sulut todella hyvin ratsastettua!

Lauantaina oli luvassa estetuntia Skidillä. Sain Idan kuvaamaan ja tehtiin päivästä pieni "videopostaus" ei sitä oikein siksi voi kutsua kun ei mitään kunnollista oikein kuvattu. Mutta toivotaan että teille kelpaa.

Estetunnista vielä parisen sanaa. Se meni ihan hyvin, aluksi ratsastin toella huonosti ja en oikein ollut ajan tasalla. Viimeiselle radalle päätin että nyt on pakko muuttaa ratsastusta ja oikeasti ratsastin viimeinen rata menikin sitten todella hyvin! Ainoa mikä meni huonosti oli molemmat punaiset esteet. Tuolle stop merkille en oikein saanut askelta ja toiselle Skidi halusi jarruttaa esteen päällä koska se oli sen verran lähellä seinää. Äidiltä sain vielä sellaista kommenttia että hän oli tyytyväinen molempiin ja tykkää siitä että olen tullut paljon rauhallisemmaksi ratsastajaksi. En enään tee hätiköityjä päätöksiä ja osaan ajatella. Jee, tätä ollaan tavoiteltu! Ainoa huono puoli on että Skidi haluaa jäädä kaarteisiin ja en ole siinä tarpeaksi nopea ratsastaa siitä ulos.
Estetunnin jälkeen pesin vielä Skidin uudessa tallissa ja menin sen jälkeen kuvaamaan Idaa ja Mantaa.

Otettiin Mantasta vielä pari rakennekuvaa kun se on saanut todella paljon massaa lähiaikoina!

Sunnuntaina kävin maastoilemassa Skidillä. On ollut aivan liian liukasta käydä maastossa viikolla, nyt oli kaikki paikat sulanneet niin pystyi maastoilemaan ihan kunnolla! Emppu oli mukana jalan ja otti kuvia.

Yritän viikolla saada jonkun erikoispostauksen aikaiseksi, siihen asti näkemiin!

Skidi♥

Mä vaan tykkään niin tota minun hevosesta. En tiedä mitä minä ilman sitä pikkuista kultsipuppelia tekisi, Okei, nyt riittää hevoseni kehuminen tältä osalta.
Viime viikonloppu tuli ja meni. Olin ollut todella huonolla tuulella koko viikon ennen kun tulin kotiin, kotonakin olin aika maassa ja ei huvittanut mikään. Tallilla tein perushommia ja ennen kun tuntini alkoi menin tottakai pistää Skidiä kuntoon ja oi kuinka hyvälle tuulelle se hevonen saikaan minut! Se on vaan niin persoonallinen hevonen joka osaa ilahduttaa pienillä eleillä. Perjantain tunnista ei ole mitään materiaalia niin sen takermmin en siitä aijo kertoa. Meitä oli tunnilla kahdeksan kappaletta ratsukkoa niin meidän 20x40 maneesissa se on jo suuri määrä! Saatiin vähän lisäjännitystä tunnin kulkuun, Skidi on kaikenlisäksi hevonen joka kuumenee todella herkästi ryhmässä. Tehtiin tunnilla ihan perus asioita, avoja, väistöjä ja kokoamisia. Skidi oli ihan hyvä, vähän häslä ja painava kädelle mitä se ei pitkään aikaan ole ollut. Lopussa sainkin sen ihan hyväksi ja siihen olikin hyvä lopettaa!

Lauantaina olin tekemässä aamutallia. Tehtiin äidin ja Empun kanssa ja suostuin vain auttamaan aamulla hevosten kanssa ja karsinoiden siivoamisessa, koska olin sentään tehnyt koko viikon tallia koululla(joo en todellakaan ole laiska). Kun olin siivonnut karsinat valmiiksi niin menin klippaamaan yhden ponin jonka sain ihan hyvin klipattua alkuun mutta päätin jättää kesken sen jälkeen kun kyseinen poni potkaisi minua käteen.. Kävinkin maastoilemassa yhden pirteän hevosen sen jälkeen, oli hauskaa päästä jollain toisella hevosella kun Skidillä maastoon. Skidi on kyllä ihana siinä että se on niin turvallinen maastossa mutta jään kaipaamaan aina välillä sitä actionia! :D. No tältä hepalta sainkin vähän actionia jonka jälkeen menin ihan mielelläni Skidin selkään käyntilenkin kävelemään maastoon. Emppu otti minusta kun hääräilin tallissa pari kuvaa kameralla!

Pojat

Lateponi

Hellmanin siskokset tässä hei

Sunnuntaina lähdettiinkin puoliltapäivin tallille ja vuorossa oli estetuntu. Laitoin Skidin kuntoon kaiken sattuneen ja tapahtuneen jälkeen. Tehtiin tunnilla vähän jumppaa sen kanssa alkuun. Sain jumppasarjalle ihan kivoja hyppyjä, se halusi välillä tulla liian hitaasti sisään. Lopuksi hypättiin rataa joka meni todella hyvin! Ryssin vain yhden lähestymisen mutta oli muuten todella hyvä rata.


Ikävä kyllä videosta puuttuu viimeinen este koska puhelimesta lopui muisti..

Viikko koululla tuli ja meni taas. Siitä seuraavassa postauksessa!