Katse menneisyyteen Osa 1: Vuko

Heippa! Minulla on hirmu vaikea tehdä mitään suurempaa ratsastushistoria postausta kun en ollenkaan osaa pistää asioita aikajärjestykseen. Niin päätin että teen tällaisia pieniä osia eri hevosista, tapahtumista tms. Ensimmäisessä osassa esittelen teille Vukon joka on Skidin lisäksi hevonen kenen kanssa tein suuren kehityksen ratsastuksessa.
Kerrompa ensin teille kuka tämä ihana herra oikein on:
Vuko on vuonna 1998 syntynyt Belgialainen Puoliveri ruuna. Hoitaessa maailman suloisin ja herttaisin. Hevonen jonka pitää nuolla ihan jokaista tavaraa, uskokaa kun hoidin tätä herraa minulla oli jokaikinen takki täynnä kuolaa. Ratsastaessa Vuko on hidas, osaava, köpelö ja omistaa maailman vaikeimman harjoitusravin, siellä ei oikeasti vain pysty istua! Vuko on hevonen joka rakastaa yli kaiken esteitä ja kisaamista.

Vuko talvi 2014

Miten Vuko tuli minulle niin tärkeäksi?:
Vuko tuli ratsastuskouluun syksyllä 2009. Etsinnässä oli "parempi" tuntihevonen jonka kapasiteetti riittäisi ainakin 100cm luokkiin. Vuko oli ehtinyt olla vain pari viikkoa suomessa ennen kun ratsastuskoulu osti sen. Olin sillon vasta 12 vuotta vanha ja satuin olla äidin kanssa mukana Vukon kokeilureissulla. Tottakai rakastuin Vukoon ensisilmäyksellä kun olin tuollainen pieni heppatyttö. Vuko saapuikin tallin pihaan 30.11.2009. Kilpailin sillon vielä eräällä lainaponilla joka oli vienyt minut 60cm luokista 80cm luokkiin. Kyseinen poni oli myynnissä/ylläpitokotia etsinnässä koko ajan, tarkoitus olisi ollut että olisin siirtynyt kilpailemaan Skidillä sen syksyn aikana mutta Skidi joutui yli vuoden pituiselle saikulle niin se ei tottakai ollut mahdollista.
Kyseinen poni sai ylläpitokodin ja aloitin Vukolla ratsastamisen. Vuko oli todella "klompsu" ja kömpelö kun se tuli meille, herra oli ja on vieläkin sellainen puomien kolkuttaja. Neljä viikkoa sen jälkeen kun Vuko saapui niin startattiin ensimmäisissä yhteisissä kisoissa. Hypättiin vaivaiset 60cm ja 80cm, otettiin molemmissa luokissa yksi pudotus. Mutta muistan että olin todella tyytyväinen. Tänä päivänä kun katson sitä videoo itken verta, kysyin jopa äidiltä miten hän on voinut päästää minut kisoihin kun meno on näyttänyt tuolta :D. Mutta olkaa hyvä Erica 12v estekisoissa!



Ilmeisesti treenattiin pojan kanssa koko talvi. Päästiinkin heti seuraaviin kisoihimme heti vuoden 2010 alkupuolella. Ne kisat olivat samalla meidän ensimmäiset ulkopuoliset kisat. Hyppäsin itse 80cm kun Vukon toinen kilpailija hyppäsi 90cm. Meidän osalta meni todella hyvin, sijotuttiin omassa luokassamme neljänneksi! Olin niin tyytyväinen pojasta!

Kevät tuli ja ratsastin jatkuvasti tunneilla lähes kokoajan Vukolla. Kisattiin omia ja ulkopuolisia seurakisoja ja päästiin siirtymään 90cm luokkiin. Vuko oli hevonen jolla oli helppo sijottua kunhan päästiin nollilla, sillä on niin pitkä laukka luonnostaan että pisti vain vähän kaasua niin aika oli hyvä. Kevällä alkoi syntyä pieni "ongelma" Vukon kanssa, se oli todella vahva edestä ja kuskasi minua aivan 6-0 radoilla. Nyt kun katselen videoita, niin joskus meidän meno oli jopa vaarallisen näköistä! :D Sinä keväänä otettiin Vukon kanssa ensimmäinen yhteinen voitto kotona seurakisoista. Tuossa alla on video siitä radasta, siinä näette kuinka tuo poika oikein kuskaa minua ympäriinsä!

Keväällä lunastettiin minulle aluelupa ja lähdettiin ensimmäisiin aluekisoihini. Ne meni kyllä aivan surkeasti. Vuko voi silloin tällöin vieläkin tehdä sitä kokemattoman ratsastajan kanssa että lähtee kuskaamaan vain ihan täyttä laukkaa ympäri kenttää. No pääsin kentälle ja heppa tekee tuon, tuuli paljon niin en kuullut olinko saanut lähtömerkin, ajattelin että alan hyppäämään niin saan hevosen keskittymään muuhun. Enköhän minä viisaana tyttönä lähtenyt ilman lähtömerkkiä... Eli hylätty siitä tuli..

Vuko kevät 2010

Kesällä startattiin parit aluekisat, ihan ok tuloksin, pudotuksia tuli yleensä se yksi. Loppukesästä oli aluekisat naapuri paikkakunnalla aluekisat jossa sijoituttiin seitsemännelle sijalle. Olin niin tyytyväinen, koska muistan että se oli aivan surkea rata mielestäni!  Syksyllä starttasin taas kotona ja lähitalleilla seurakisoja. sijoituttiin ja voitettiin tasaisesti. Startattiin vielä viimeiset yhteiset aluekisat Keravalla jossa hyppäsin 80cm ja 90cm, onnistuin mokaamaan kyseiset kisat totaalisesti ja putosin herralta ensimmäisen kerran.

Kerava syksy -10

Vuko toi minulle kyseisenä syksynä aivan suuren määrän ruusukkeita mukaan. Skidiä oltiin koko vuoden kuntoutettu ja minulla oli kyseisenä syksynä kaksi aivan upeaa hevosta millä kisata. Sijoituin ja voitin tasaisesti molemmilla. Parhain muisto tältä ajalta oli varmaan kauden viimeiset kisat, brobyssä. Hyppäsin Skidillä 80cm ja molemmilla 90cm, sijoituin Skidillä neljänneksi 80cm ja 90cm voitin Skidillä ja sijoituin toiseksi Vukolla!

Seuraava kausi lähti todella huonosti käyntiin, ensimmäisissä kisoissa lensin Vukolta niin että sain aivotärähdyksen ja kypäräni tottakai piti vaihtaa. Sitä seuraavissa suunnattiin Brobyhyn ja siellä onnistuin uusinnassa rysähtämään oikein kunnolla okserin sekaan. Seuraavissa kisoissa sijoituin taas Vukon kanssa toiseksi mutta menin oikein kunnolla Skidin kanssa nurin ja kypäräni piti silloinkin vaihtaa.

Kaikkien näiden epäonnistumisien jälkeen tulin siihen päätökseen että en enään jatka molemmilla ja tottakaihan se oli Vuko millä piti lopettaa. En yksinkertaisesti pystynyt ratsastaa noin kahta erillaista hevosta samoissa kisoissa. Sen jälkeen oli pakko "hyvästellä" tämä kisakumppani ja jatkaa Skidin kanssa. Tie Vukon kanssa oli kyllä hieno, se "valmisteli" minut vähän isompiin luokkiin että pystyin siitä jatkamaan Skidin kanssa. 

Vielä pieni video Vukon nuolemisesta! Hevonen mitä se nuolee on kotona tallilla sen suurin vihamies! :D

Vukohan asuu vielä tallilla, toimii ratsastuskouluhevosena. Herra on jo 17 vuotta vanha, rakastaa yhtä paljon vieläkin päästä kisoihin. Herra on vieläkin yhtä herttainen ja ihana, ainiin unohdinkin kertoa että Vuko on Skidin poikaystävä ja näiden kanssa on täysin mahdotonta lähteä mihinkään kahdestaan..

42#Tärkeät hevoset elämässäni!

Kun olen kipeänä täällä kotona niin päätinpä tehdä tällaisen pienen erikoispostauksen, kertoilen nyt tärkeistä hevosista elämässäni! (:

Ensimmäisksi Waulkmill McKay eli Lion, joka asuu vielkäkin tallillamme! Hän on tänä päivänä 22 vuotias papparainen ja vielä yhtä lutunen! Lioilla menin ensimmäiset kisani, tipuin varmaan siltä yli 20 kertaa ja hyppäsin ensimmäiset esteeni! Se kyllä opetti että sieltä ponin selästä voi tippua helposti... Mutta Lion on ollut kyllä niin opettavainen minulle siinä 3-7 vuotis aikana! Lionista minulla ei ole mitään muuta kuvaa nyt tässä muuta kun viime vuoden poninäyttelyistä! (:


Seuraavaksi oli kyllä Pittsburgh II eli Pepsi, hoitohevoseni mikä jouduttiin lopettamaan eri syiden takia. Se opetti minulle taas paljon hoitamisesta ja sen että miten laiskan hevosen saa liikkumaan. Vaikka olin nuori niin iso koko hevosella ei haittanut minua ollenkaan(onkohan se tämän takia minä tykkään isokokoisita hevosista?) vaan rakastin kun saa hoitaa isoa hevosta!
 

Sen jälkeen astu kehiin vitivalkoinen ratsastuskoulu poni Welsh Mountain ruuna Zitter eli Muumi kehiin! Muumin kanssa starttasin ekat "oikeat" kisani ja poni oli kylläkin mitä ihanin! Hyppäsi melkein aina kaiken mitä laittoi eteen, se meni koulukiemurat ongelmitta ja opetti minulle paljon! Mutta sairastui todella pahaan kaviokuumeeseen ja jouduttiin lopettamaan ikävä on vieläkin todella suuri <3

Tässä Emppu ratsastaa :D

Kun Muumi lähti niin tiettyhän uusi poni piti etsiä ratsastuskoululle. No löydettiin me yksi, Sture J eli Turo russ ruuna jolla on ravi historia, mutta kokeilussa liikkui oikein päin ja osasi sen mitä tarvitaan. Poni pääsin heti mukaan kotiin ja siitä meidän "kisataival" alko. Mutta ei mitenkään menestyen :D. Hylkyjä tuli hylkyjen perään, kouluradoilla hypättiin melkein aitojen yli. Poni oli koko ajan stressaantunut, kulki pää pystyssä ja ravasi lujaa. Mutta kyllä me poimittin kisoista pari rusettia kotiin! Aloin itse olemaan Turolle todella pitkä niin tiesin että kohta pitää lopettaa, lopetin mutta ponista on kuoriutunut maailman ihanin ja opettavin poni. Pikkusiskoni ja hänen kaveri kisaa sillä parhaillaan, kyllä poni on maailman paras poni! (:  Tästä pääset tyttöjen blogiin!


Kun Turolle kasvoin liian pitkäksi niin kävin ratsastamassa issikka ruunaa Selur fra Fageräng:iä. Uskokaa tai älkää tämä issikka hyppäsi 70-80 ratoja hyvin menestyen! Sillä hyppäsin ekat 80cm ratani, ja starttasin sillä jopa jotkut koulukisat! Mutta omistaja joutui myymään sen koska se oli todella hankala käsitellä maasta käsin.
¨
Sen jälkeen luovuin täysin poneista! Ratsastuskoululle tuli pv ruuna Vuko! Joka oli hoitsu, kisa heppa ja muuten vain ihana heppa! :D Sen kanssa taas starttasin ekat aluekisani! Sijoituin ensimmäisen kerran sen kanssa aluekisoissa, koin sen kanssa kaiken miten kisamaailmaan voi tutustua! Vuko asustelee vieläkin tallillamme mutta en enään kisaile, on se kyllä vielä tärkeä! (:

Sen jälkeen Skidi alkoi toipua jännevammastaan! Siitä sitten meidän taival alkoi ja se ei ikinä tule loppumaan! :D Siitä enemmän joku toinen postaus!