42#Tärkeät hevoset elämässäni!

Kun olen kipeänä täällä kotona niin päätinpä tehdä tällaisen pienen erikoispostauksen, kertoilen nyt tärkeistä hevosista elämässäni! (:

Ensimmäisksi Waulkmill McKay eli Lion, joka asuu vielkäkin tallillamme! Hän on tänä päivänä 22 vuotias papparainen ja vielä yhtä lutunen! Lioilla menin ensimmäiset kisani, tipuin varmaan siltä yli 20 kertaa ja hyppäsin ensimmäiset esteeni! Se kyllä opetti että sieltä ponin selästä voi tippua helposti... Mutta Lion on ollut kyllä niin opettavainen minulle siinä 3-7 vuotis aikana! Lionista minulla ei ole mitään muuta kuvaa nyt tässä muuta kun viime vuoden poninäyttelyistä! (:


Seuraavaksi oli kyllä Pittsburgh II eli Pepsi, hoitohevoseni mikä jouduttiin lopettamaan eri syiden takia. Se opetti minulle taas paljon hoitamisesta ja sen että miten laiskan hevosen saa liikkumaan. Vaikka olin nuori niin iso koko hevosella ei haittanut minua ollenkaan(onkohan se tämän takia minä tykkään isokokoisita hevosista?) vaan rakastin kun saa hoitaa isoa hevosta!
 

Sen jälkeen astu kehiin vitivalkoinen ratsastuskoulu poni Welsh Mountain ruuna Zitter eli Muumi kehiin! Muumin kanssa starttasin ekat "oikeat" kisani ja poni oli kylläkin mitä ihanin! Hyppäsi melkein aina kaiken mitä laittoi eteen, se meni koulukiemurat ongelmitta ja opetti minulle paljon! Mutta sairastui todella pahaan kaviokuumeeseen ja jouduttiin lopettamaan ikävä on vieläkin todella suuri <3

Tässä Emppu ratsastaa :D

Kun Muumi lähti niin tiettyhän uusi poni piti etsiä ratsastuskoululle. No löydettiin me yksi, Sture J eli Turo russ ruuna jolla on ravi historia, mutta kokeilussa liikkui oikein päin ja osasi sen mitä tarvitaan. Poni pääsin heti mukaan kotiin ja siitä meidän "kisataival" alko. Mutta ei mitenkään menestyen :D. Hylkyjä tuli hylkyjen perään, kouluradoilla hypättiin melkein aitojen yli. Poni oli koko ajan stressaantunut, kulki pää pystyssä ja ravasi lujaa. Mutta kyllä me poimittin kisoista pari rusettia kotiin! Aloin itse olemaan Turolle todella pitkä niin tiesin että kohta pitää lopettaa, lopetin mutta ponista on kuoriutunut maailman ihanin ja opettavin poni. Pikkusiskoni ja hänen kaveri kisaa sillä parhaillaan, kyllä poni on maailman paras poni! (:  Tästä pääset tyttöjen blogiin!


Kun Turolle kasvoin liian pitkäksi niin kävin ratsastamassa issikka ruunaa Selur fra Fageräng:iä. Uskokaa tai älkää tämä issikka hyppäsi 70-80 ratoja hyvin menestyen! Sillä hyppäsin ekat 80cm ratani, ja starttasin sillä jopa jotkut koulukisat! Mutta omistaja joutui myymään sen koska se oli todella hankala käsitellä maasta käsin.
¨
Sen jälkeen luovuin täysin poneista! Ratsastuskoululle tuli pv ruuna Vuko! Joka oli hoitsu, kisa heppa ja muuten vain ihana heppa! :D Sen kanssa taas starttasin ekat aluekisani! Sijoituin ensimmäisen kerran sen kanssa aluekisoissa, koin sen kanssa kaiken miten kisamaailmaan voi tutustua! Vuko asustelee vieläkin tallillamme mutta en enään kisaile, on se kyllä vielä tärkeä! (:

Sen jälkeen Skidi alkoi toipua jännevammastaan! Siitä sitten meidän taival alkoi ja se ei ikinä tule loppumaan! :D Siitä enemmän joku toinen postaus!