Tumma, tulinen, lihava ratsuni

Kaksi viikkoa sitten saavuttuani koululle kyselin opettajalta että onko mahdollisuutta ratsastamiseen. Minulla alkoi jo olemaan hieman ikävä Amal ruunan selkään. Ruuna on ollu koko kesän laitumella ja kasvattanut oikein mukavan kokoisen kesävatsan. Pääsin ruunan selkään monesti viime ja tämän viikon aikana, yhdestä päivästä sain kuviakin.

Hoidettuamme opettajan antamat työt pääsinkin jo aamulla laitumelta haetun ruunan kimppuun. Harjasin sen hyvin, varustin sen tuttuun ruskeaan estepenkkiin ja samoihin vanhoihin suitsiin. Laitoin itselleni kypärän päähän ja liivin päälle ja ei kun suunnaksi derby kenttä.

Derbykentällä kävelin ensin kauan pitkin ohjin ja juttelin mukavia kuvaajan kanssa. Käveltyäni tarpeeksi, aloin työstää Amalia pitkänä käynnissä. Taivutin molemmat puolet läpi varsinkin sen vasemman joka on hyvin hankala ruunalle. Siirryin raviin ja keräsin aika nopeasti Amalin lyhyeksi, se oli alusta todella kevyt ja miellyttävä ratsastaa. Tein väistöjä, ympyröitä ja paljon taivuttelua. Ravasin ruunalla kauan molempiin suuntiin ja työstin hieman sitä myös harjoitusravissa.

Laukassa tein paljon temponmuutoksia, Amal tuntui oikein hyvältä ja laukassa minun tarvitsi vain lähes istua ja matkustaa. Ne kerrat on tämän hevosen kanssa harvinaisia!

Tässä se kulkee hieman liian pitkänä ja etupainoisena

Laukan jälkeen annoin hetken pitkät ohjat, ennen kun tein loppuravit. Loppuraveissa annoin oikein pitkää kaulaa, eteen alas ratsastusta. Kun olin valmis ruuna sai iisot taputukset ja karkkeja. Lopuksi otetiin pari poseerauskuvaa!

Seuraavassa postauksessa vähän Skidin kuulumisia. Tällä kertaa niin positiivisia uutisia luvassa!