Kiinnostuksen puute?

Minä se vannoutunut heppatyttö, joka aina pyöri tallilla, joka aina halusi kisata ja kehittyä. Minä se nykyinen 18 vuotias tyttö joka vieläkin haluaa ratsastaa niin paljon kun sielu sietää, mutta mitä minä haluan tältä harrastukselta?

Skidi on ollut elämäni opettavaisimpia hevosia, sen kanssa olen menestynyt, saavuttanut asioita mitä en ikinä olisi uskonut, oppinut ratsastamaan ja pitänyt hauskaa. Skidin kanssa olen odottanut joka ikinen vuosi sitä kisakautta kun kuuta nousevaa, sitä että pääsee taas kentille näyttämään parastaan.

Tänä talvena tilanne ja odotukset ovat aivan erillaiset - miksi?

En itseasiassa itsekkään tiedä. Haluan vieläkin ratsastaa, oppia, tehdä erilaisia hevosia ja nähdä tätä maailmaa hevosten kanssa. Tulevalle kaudelle ei ole mitään odotuksia. Haluan tottakai kilpailla, mutta en halua sitä painetta että pitää laatia itselleni kisakalenteri ja laittaa tavoitteita. Skidi alkaa olemaan vanha, mutta se on hyvässä kunnossa. Haluan sen kanssa tästä edespäin pitää hauskaa, treenata hyvän mielen mukaan. Kisata pieniä luokkia ja pitää meidät molemmat hyvällä mielellä. Skidi on ihana hevonen siinä että se aina yrittää parhaansa, aina innoissaan lähdössä töihin ja aina opettaa minulle uutta. Sen takia se onkin maailman paras. 

Aika kultaa muistot, 2013 

Tottakaihan minä haluan kisoihin ja saan sen toteutettua sillä että olen onnellisesti hevosten groomina. Minulle se riitti vallan mainiosti viime kesänä eikä minulla edes ollut sitä suurempaa hinkua takaisin radoille. Joskus minä toki ajattelin - vitsi kun olisi kivaa päästä taas. 

Kun Skidi pääsi sairaslomaltaan syksyllä niin en pistänyt suurempia odotuksia. Minulle kelpaa nykyään hyvin se että Skidi on se kotona oleva höntsäilyhevonen jolla äiti nykyään innoissaan treenaa ja se että pääsen itse jatkuvasti valmentautumaan. Skidi on se koko perheen rakas josta ei ikinä luovuta ennen kun on oikeasti pakko. Se on meidän koko perheen lemmikki. 

Mutta mistä minä tiedän luovuttaako joku huomenna hevosensa minulle. Vai saanko minä vain seistä koko ensi kauden kisakentän laidalla jännittämässä kun hoidokit kisaa. Mutta minua asia ei ollenkaan haittaa, olen tyytyväinen elämäntilanteeseen missä olen. Saan nähdä näitä kisoja silti ja pitää hauskaa ystävien kanssa. Siihen olen ollut tyytyväinen viimeisen vuoden. 

Parhaillaan treenimotivaationi on huipullaan Skidin kanssa. Olenhan minä saanut taas ratsastaa sitä monta viikkoa peräkkäin pelkästään itse ja se on toiminut niin älyttömän hyvin. Esteillä on löytynyt todella hyvä yhteinen sävel. Skidi on vain yksinkertaisesti paras!

Skidin kanssa syksyllä -05 :D