98# pienen pieni satu kahdesta tuhmasta ponista

Olipa kerran kaksi isoa tuhmaa ponia (okei yksi niistä oli kylläkin keskikokoinen heppa) jonka nimet olivat Riitta ja Moonie. Riitta kantoi melkein 16 vuotiasta Ericaa ja Moonie kantoi taas melkein 12 vuotiasta Ikaa. Molemmat tytöt lähtivät maastoon heppojensa kanssa yhdessä, ja ajattelivat että ponit ovat virkeitä mutta kilttejä.

Moonie kuva puhelinlaatua

Erica ja Ika päättivät lähteä junaradan toiselle puolelle maastoihin koska siellä oli tällä hetkellä paremmat maastot. He ravasivat rauhassa ensin pitkän matkan, molemmat ponit olivat todella kiltisti. Kun tulivat autokentän viereiselle tielle he päättivät jatkaa ravaamista, vaikka Riitan mielestä suuret ja keskikokoisia hevosia syövät kivet olivat hirmu pelottavia. Erica oli kiltti ja antoi Riitan ravata pidempää ravia niitä karkuun. Mutta tuli pieniä mutkia matkaan kun Ika ja Moonie eivät oikein ehtineet mukaan. Koska Moonie ei jaksanut lyhyiden jalkojen ja suuren vatsasnsa kanssa juosta Riitan perässä.

Kun he tulivat tien päätyyn niin he kävelivät vähän enemmän kivisen tien loppuun ja jatkoivat ravaamista pehmeällä hiekkatiellä. Kun Riitan mielestä suuri ja keskikokoisia hevosia syövä kivi oli taas kerran niin pelottava että sen ohi ei edes melkein pystynyt ravaa niin Erican piti rohkaista neitiä sen ohi.

Riitta ja nolo letti. 

He tulivat sen tien päätyyn niin he jatkoivat matkaa hyvälle laukkasuoralle. Kun Erica ehdotti Ikalle laukkaamista niin hän suostui. He laukkasivat pätkän kunnes Erica kuulee apua huudon takaanta ja huomaakin että Ika roikkuu ilman jalustimia ponin selässä. Ika kerää itsensä takaisin ja tytöt päättää että Ika saa laukata edellä. Kaikki menee hyvin ja he pääsevät sen polun loppuun ja päättävät että kääntyvät takaisin, laukkaavat puoleenväliin ja kääntyvät siitä metsään.

Moonie ja Ika saa taas laukata edeltä, vaikka Moonie pukitteleekin niin Ika pysyy hienosti selässä. Riitta ei taas tykkää siitä että Erica pidättelee koska haluaa olla Moonien hännässä, niin hänkin kokeilee pukittelemista. Vaikka ne ovatkin aika säälittäviä.. Ja Erica nauraa vain.
Kun he menevät metsään niin he menevät kiipeilemään, molemmat hepat käyttäytyivät oikein hienosti vaikka heidän mielestä se olikin hauskaa. Kotiinpäin ravatessa niin Riitta päättää että ravaaminen on tylsää ja haluaakin laukata melkein koko loppumatkan. Vaikka Erica kieltää niin hän ottaa hetkeksi ravia ja jatkaa laukkaamista taas. Kun Erica kieltää niin neitiei ollenkaan halua ravata, ja kun Erica pysäyttää Riitan ja jatkaa siitä raviin. Niin Riitta ei tykännyt kun jäi Mooniesta 10000km(todellisuudessa 3m) jälkeen. Niin hän vetää pään alas, hyppii ilmaan ja pukittelee, siinä Ericalla oli aika pissat housuissa. Mutta ei tee muuta kun naura asialle hetken sen jälkeen. Ja loppu matka sujuikin hyvin, lukuunottamatta Moonien omalaatuista pelästys pysähdystä pelottavalle pienelle muovipussille.
Molemmat tytöt olivat todella iloisia ja hymyilivät kotiintullessa. Kun he(eli Erica) pesivät varusteita niin he naureskelivat vain asioille mitä kävi maastossa..

~The End~

Haha, päätinkin tällä kertaa kertoa maastoreissusta tällaisessa muodossa.. Varmaan huomasitte että hepat olivat aika villejä, vaikka niitä on ratsastettu ihan normaalisti, ja niillä ei edes ollut mikään hirmu pitkä maastotauko..
Ja varmaan joku kyselee, Riitta on eräs hevonen millä ratsastelin, kun "omistaja" ei ehtinyt. Siitä ei enempää blogin puolelle! Tämä hauskan hassu maastoreissu piti vain päästä purkaamaan tänne! :D

Riitta, Ika ja Moonie