Aina ei onnistu, mutta mitä kun ei ikinä?

Hei! Meillä oli kotona koulukilpailut sunnuntaina. Itse olin ilmottautunut Helppoon B:hen ja Helppoon A:han, mutta syystä ja toisesta päätettiin että starttaan vain sen B:n.

Kilpailut alkoivat vasta kello 12 niin mentiin tallille kymmenen aikaan. Tallille tullessa hain heti äidin kisaratsun sisään ja aloitin letittämään sitä. Kun olin lettijen kanssa, harjasin sen puhtaaksi. Harjattuani hepan kokeiltiin satuloita ja sopivan löytyessä laitoin hepan äkkiä kuntoon ja lähdin kävelylle hepan kanssa. Katsoin vielä Empun radan joka meni ihan super hyvin! Kun äiti lähti verkkaamaan niin menin itse kuvaamaan kisoja. Otokset onnistuivat ihan hyvin! Tässä saatte pari, loput löytyvät kuvasivuilta! 

Kun äiti oli ratsastanut otin hänen heppansa sisään ja olin lähes riisunut kaikki sen varusteet kun prosentit tulivat ja saatiin tietää että äiti meni luokan johtoon. No laitoin silti hepan karsinaan syömään ja menin uudelleen kuvaaman kisoja. Kun luokka oli lopullaan kävin laittamassa äidin hepan äkkiä kuntoon. Loppupeleissä äiti oli kolmas ja Emppu neljäs! Jee! 

Helpon C:n loputtua äiti meni letittämään Skidiä. Harjasin sen samalla ja kun olin harjannut sen valmiiksi menin vaihtamaan itse vaatteet. Laitoin Skidin kuntoon ja menin maneesiin verkkaamaan. Maneesissa Skidi tuntui ihan hyvältä, vähän painoi kädelle mutta korjasin asian tekemällä paljon siirtymisiä. Ratsastin radan läpi maneesissa ennen kun lähdin alas kentälle. Kentällä varmistin vielä laukka käynti, laukka ravi siirtymisillä että Skidi on hereillä.
Edellisen ratsukon lopetettua pääsin radalle heti ja ratsastin Skidiä ja "näytin" sille paikat. Äiti heitti myös ennen rataa että pitää kiertää kunnolla kun se aina pelkää niin hirveästi. No eiköhän äidin olisi pitänyt olla sanomatta koska tällä kertaa tuomarin pöytä oli aivan kamala! Skidi katseli sitä aivan kauhuissaan ja joka kerta kun ratsastettiin sen ohi niin se joko tai pysähtyi tai kiersi sen oikein kaukaa. Siinä hetken sen kanssa junnasin että kyllä mennään, no kappas ei se ollutkaan niin pelottava enään... Radalla Skidistä tuli aika painava edestä, mutta ei mikään että makaisi kädelläni. Radalta tuli kaksi rikkoa, ensimmäisessä keskiravissa se rikkoi laukkaan ja käynnin jälkeen otin ohjat käteen niin se jännittyi ja otti pari askelta ravia. Muuten rata oli hyvä ja sujuva!

Skidi painava kädelle = suu aukeaa = kieli ulos....

Venyy venyy!

Olin radan jälkeen aika pettynyt, mutta kuitenkin rata oli kokonaisuudessaan ihan tasainen ja hyvä suoritus meiltä. Petyin vielä enemmän kun sain kuulla prosenttimme 58,20%.. Ilmeisesti ei tuomari vain tykännyt Skidistä.. Sanoin äidille että vaihdan seuraavaksi matkaratsastukseen. Hoidin Skidin vielä pois ja se sai mennä tarhailemaan kaveriden kanssa.
Vielä illalla juttelin erään tuttumme kanssa naamakirjassa, hän sanoi minulle: "no ensikerralla te onnistutte!" aloin kyllä miettimään että tästä menee maku kun ei tuo seuraavalla kerralla me onnistuta edes auta..
Juteltiin Idan kanssa että kyllä koko kisaamisesta menee maku kun jokaiselta kisareissulta on kotiintuomisena joko tai yksi pudotus, kielto tai pari rikettä. Mutta ei kun nenä pystyyn ja kohti uusia onnistumisia!